Mitähän sitten, kun tämä pandemia loppuu? En ollut kauheasti miettinyt asiaa, mutta muutamat ihmiset joiden kanssa juttelen ottavat sen esille. Esim. että usein poikkeustilan jälkeen erikoisjärjestelyt, kuten esim. oikeuksien rajoittaminen, saattaa jäädä päälle. Vaikka pidänkin sci-fistä ja tietty dystopia kiehoo (pitääkö jo aloittaa oikeuksiemme puolustaminen ja uuden maailmankuvan rakentaminen?), itse en välttämättä ajattele tätä pelkästään huonona asiana, ehkä myös voimme huomata puolia, jotka todella toimii.
Esim. etätyö, joidenkin tilanteeseen se sopii, ei tarvitse istua ruuhkassa, ajaa kilometritolkulla toimistoon, jossa ei ole työrauhaa. Toisille se ei sovi ollenkaan, etenkin pienten lasten perheille tämä tultuu olevan katastrofi. Myös niille, joilla ei ole välttämättä tarvittavia vehkeitä tehdä etätöitä tai sitten ei tarvittavia taitoja, esim. niita kuuluisia digitaalisia taitoja.
Tästä on nyt puhuttu aika paljon, ja hyvä niin, esim. kuinka sosiaali-ekonominen perhetausta vaikuttaa työssäkäyvien mahdollisuuteen tehdä etätöitä ja toisaalta sitten heidän lapien mahdollisuuteen käydä esim. koulua etänä: onko laajakaistaa? Mitä jos nettiin pääsee vaan äidin kännykällä, kuinkas siinä teet läskyjä? Tai jos vanhemmat eivät voi neuvoa, että kuinka sinne verkkoon pääsee ja kuinka virittää network oikein?
Niinpä, no tässä riittää pohtimista nyt kolaran aikaan ja sen jälkeenkin....
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment