Monday, April 27, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 44

Sevillan kaksi kevään huipentumaa ovat pääsiäisviikko (la Semana Santa) ja la Feria de Abril. Hmm, mitenkähän tuon jälkimmäisen edes kääntäisi sopivasti suomeksi? "Kevään juhla"on aika varovainen ilmaus ja kuulostaa melko understatement'iltä!

La Ferian speksit: bilealueelle on rakennettu viikon ajaksi noin tuhat yksittäistä "telttaa", joissa kaikissa on baari. Alueelle tullaan suuren portin kautta, se rakennetaan joka vuonna uudestaan erikuvioilla (kuva vuodelta 2018).

Het aamupäivästä alkaen aluetta kierretään ympäriinsä hevosilla ja vaunuilla viimeisen päälle pyntättyinä. Auringonlaskun aikaan kun hevoset poistuvat, vielä enemmään pyntättyjä ihmisiä (vielä enemmään pyntättyinä jos mahdollista) saapuu paikalle. Toisella puolella  on julmetun kokoinen huvipuisto laitteineen.

Nyt kun Feriakin on peruttu, niin jotkut sevillalaisista päätti kuitenkin juhlia! Meidän kadun toisessa päässä on pätkä, joka on tyylin mukaan koristeltu. Kävelin tänään ohi jo ihastelin koristelua, johon kuuluu värikkäät paperivalot (pallomaiset), silkkihuivit (manton de manilla) ja tietty sevillana musiikkia, jota kuuluu tanssia pareittain (kyllä, tanssikurssi on käyty!).

Musiikki raikasi yhdeltä kattoterassilta ja naapurit ovat parvekkeilla feria-mekkoihin pukeutuneina. Ja tietysti joko manzanilla tai rebujito lasi kädessä (tyypilliset Feria drinkit). OLÉ LA FERIA! VIVA LA FERIA!






Wednesday, April 22, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 39

Siinä toisessa ajanlaskussa, Aikaa Ennen Koronaa, olisin nyt New Delhissä, Intiassa. Ajattelin vaan mainita, että oli sitä elämää joskus.

Odotin itseasiassa tätä matkaa innolla. En ole vielä koskaan käynyt Intiassa, tämä olisi ollut mainio mahdollisuus saada ensikosketus. Olisin mahdollisesti saanut laitettua muutaman omakustannepäivän matkaan lisäksi ja viettänyt muutaman päivän Marikan vieraana New Delhissä.

Vaikea miettiä, mitä olisin tehnyt tai nähnyt New Delhissä. Jos sinulla on vain yksi päivä aikaa, niin mitä teet? Pyöriä muutamissa kortteleissa hotellin lähellä ja ehkä käydä jossain Tripadvisorin suosittelemalla kiertoajelulla?

Viime lokakuussa minulla oli 20 tuntia aikaa Manillassa. Varasin 2 tunnin pyöräily-kierroksen vanhassa kaupungissa (Bambike Ecotours Intramuros). Intramuroshan on espanjaa ja tarkoittaa vallitettua osaa kaupungissa.

Ennen tuota matkaa Filippiineille en oikein tajunnutkaan, että sen maan historia kytkeytyy suoraan Espanjaan ja sen kultakauteen. Nimi tulee Espanjan kuninkaan Filip II mukaan, jonka aikana maa "löydettiin" (siis tuo samainen Magallanes vuonna 1521 ja laiva oli se sama, josta jo puhuttiinkin).


Koko kierroksen ajan katselimme espanjalaisten rakennuttamia katolilaisia kirkkoja ja munkkiluostareita, aika ironista! Tässä yksi mielenkiintoinen yksityiskohta: nämä leijonat (tai koirat) vartioivat yhden kirkon edustalla. Ne kuitenkin ovat selkeästi kiinalaista tyylisuuntaa.

Meidän guide sanoi, että kirkon olivat rakentaneet kiinalaiset kristityt, itseasiassa pakkotyöllä, siksi kiinalainen tyyli. Ja sitten, kiinalaiset Philippiineillä? Siellä on kuulema yksi maailman suurimmista kiinan ulkopuolella olevista chinatowneista - jo siis silloin herran vuonna 1600 ja jotain!

Friday, April 17, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 33

Pääsin tuuraamaan koiranulkoiluttajaa! Joka tarkoittaa, että mulla on hyvä syy päästä kävelylle - vaikka edes vaan ihan kodin läheisyyteen :) Koiran nimi on Lucky, ja itsestäni tuntuu hieman juuri samalta, että kävipä hyvä onni.

Wednesday, April 15, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 31

Sen kunniaksi, että nyt kun on kokonainen kuukasi tullut kökötettyä mökissä, niin jatkossa kirjoitan vain joka toinen päivä tätä päiväkirjaa. Hieman kokemuskenttä supistuu ja pienessä maailmassani ei tunnut tapahtuvan paljonkaan kirjaamisen arvoista. Ympäristönkin observointi tuntuu hieman puisevalta.

Ei sillä, että mitään pessimismiä olisi ilmassa, mutta olen miettinyt esimerkiksi niitä hengityssuojaimia. Pahimmalta tässä tuntuu koko ajatus, että pahaisiin paperiläpysköihin, tai siis niiden puutteeseenko, tämä koko maailma, ja meidän hienot informaatio ja knowledge yhteiskunnat (nuo pitää lukea siis hieman irooniseen tyyliin) sitten sortuu?

Tyyliin skenaario pikakelauksella 50 vuotta eteenpäin: Juu, kyllä vuonna 2020 ihmiskunta oli saanut vietyä ihmisen kuuhun, autotkin osasi jo ajaa itsenäisesti ja pitsat kuljetettiin kotiin tronella, mutta niin, se sivilisaatio sortui siihen, että he eivät pystyneet tuottamaan tarpeeksi paperihärpäkkeitä terveysalan ammattilaisille saatika sitten kansalaisille, jotta he olisivat suojanneet itsensä virukselta, jota heidän kehot olivat täysin kykenemättömiä vastustamaan.

Tässä kun olen itse suuri Pello Peloton (katso edellinen poustaus kuntopyörästäni), niin mietin vaan, että pitääkö minun myös ryhtyä miettimään, miten esim. joku pahainen paperialan tehdas Suomessa (jotka lamauttavat työntekijöitä jatkuvasti kuten luin uutisista), voisi hieman "viritellen" (katso myös thereIfixedit) rueta valmistamaan niitä suojia?

Onhan se jo toinen heikko lenkki näissä meidän pitkälle viritetyissä yhteiskunnissa, jos tehtaiden tuotantolinjojen muuttaminen on niin suuri prosessi, että sitä odotellessa koko yhteiskunta romahtaa kivikautiseen tilaan...

Noh, tätä miettiessäni odottelen, että Masan tekemä - huom! omasta juuresta leipoma leipä - paistuu uunissa ja pikkuhiljaa levittää ihanan herkullista tuoksua koko huusholliin.

Sunday, April 12, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 30

Vihdoinkin pääsee pyöräilemään! Maisemat eivät ehkä ole kaikkein jännittävimmät, mutta ainakin saan hieman kaivattua liikuntaa.
Mietin jo aiemmin, että miten saisin tehtyä pyörästäni sisällä käytettävän kuntopyörän. Mattkin kyseli muutamilta kavereilta, jos olisi jotain "heppejä" tiedossa, mutta tähän hätään ei oikein löytynyt mitään. En etenkään viitsinyt rueta tilaamaan sellaista treenausjalustaa Amazonista.

Tänään aihe tuli taas mieleeni ja tsekkailin muutamia Youtube videoita aiheesta. Olisihan minulla toki ylimääräistä lautaa, saha ja vasara, mutta mietin, että jokin muukin tapa voisi olla.

Ja voila: sain pyörän takarenkaan kiinnitettyä parvekkeen kaiteeseen, joten se on tarpeeksi korkealla eikä kosketa maata. Tähän tarvittiin joga vyö ja pari kiipeilyvarustetta (2xkarbiineriä ja slingit). Takajarru on kuminauhalla sidottu kiinni, jotta saan vastusta. Ja sitten menoksi!

PS. rasvasin myös ketjut, nyt niistä ei enää lähde noin kauhea ääni!



Jumissa kotona: Sevilla päivä 28

Viime viikon aikana meidän asuinrakennus on käynyt läpi muutoksen. Yleensä naapurit eivät ole kauheasti jutelleet keskenään, mutta nyt iltanäytös on kuin Almodovarin 80-luvun leffan lähiöstä.

Kaikilla kolmella kattoterassilla on ihmisiä, jotka juttelevat keskenään ja huutelevat toiselleen pihan yli. Selkeästikin myös naapurit, jotka eivät yleensä juttele toisilleen, tekevät niin nyt - jopa meille.

Tämä on toisaalta varmaan pääsiäisloman vaikutusta, nyt on ollut to-su vapaata ja ilmat ovat todella hyvät. Toisaalta taas ihmiset vaan ehkä huomaavat toisensa enemmän, etenkin, kun joka ilta klo 8 ollaan ikkunoissa taputtamassa ja moikkailemassa muille. Ehkä tämä on "back to the future"...

No niin, tässä nyt tuli juuri neljäs viikko täyteen!


Saturday, April 11, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 26

Vessapaperin hamstraaminen on ihan passé, nyt nimittäin on pula hiivasta! Huomasimme jo viime viikolla, että sitä ei löytynyt lähikaupoista. Nyt viikon aikana olemme kysyneet sitä kaikista kaupoista, joissa olemme käyneet, ja saaneet pelkästään "ei oota".

Täälläkin siis on ihmisillä päällä peipomis-buumi. Perehtyäkseni aiheeseen, Googlasin "porque no hay levadura" ja opin, että lapsiperheiden huvitus on nyt ollut leipoa kaikenlaisia biskotteja (kuva: bizcocho casero) ja muita jälkkäreitä.

Toisen artikkelin mukaan internet haut termeille "kotitekoinen leipä", "mistä ostaa hiivaa" ja "mikä korvaa hiivan" ovat moninkertaistuneet viime viikkojen aikana.

Aiheensta illallispöydässä keskustellessamme mieleeni tuli, että jossain suomalaisessa verkkolehdessä oli jo ajat sitten otsikko (siis tyyliin karanteenin alkuaikoina), että hiivatehdas on vuoroissa 24/7 kovan kysynnän vuoksi.

Ihmettelin otsikkoa, ekanakin jo sen takia, että minulla ei ole hajuakaan mitenkä hiivaa tehdään (esim. pystytäänkö vaikka kolmessa vuorossa tekemään kolme kertaa enemmän hiivaa kuin aiemmin yhdessä vuorossa?).Toisaalta, mietin kaikkia FB:ssä näkemiäni korvapuusteja, niin en ihmetellyt asiaa sen enempää.

No onneksi Matt sai vanhoista hiivoista oman juuren käyntiin ja ehkäpä jo huomenna meillekin tulee omatekoista ruisleipää!  Nam!

Friday, April 10, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 27


Kiirastorstain vastainen yö on yleensä meidän kadulla tosi busy, sinä yönä on pääsiäiskulkue, jossa on mukana tuhansia ihmisiä itse kulkueessa ja kaduilla vielä enemmän.

Kulkue eli procession alkaa kello 1 yöllä meidän kadun kirkosta ja matkaa keskustan Katedraaliin ja takaisin. Se kestää 11 tuntia, jonka aikana voi katua kokovuoden syntejään, ja varmaan saada ne anteeksikin.

Pääosissa ovat huppupäiset "nasareenot" jotka kävelevät kynttilät kädessä. "Costalerot" puolestaan kantavat pyhäinkuvia, yksi Jeesuksesta ja toinen Neitsyt Mariasta. Nuo "pasot"on tuhansia kiloja painavia ja miehistöä vaihdetaan tiuhaan, veikkaan n 10 minutin välein. Mukaan kuuluu tietysti ainakin muutama puhallinorkesteri, jotka soittavat surumielistä marssimusiikkia, tästä löytyy muutama esimerkki.

Tänä vuonna näitä kulkueita ei järjestetty, kuulema ensimmäisen kerran sitten Espanjan sisällisodan jälkeen. Joten kuvat Playmobile ukoista! Kirkkoa vastapäisen kaupan ikkunassa on aivan mahtava jäljitelmä koko kulkueesta yleisöineen! Yläuvassa näkyy nasareenoja huppuineen ja alakuvassa näkyy "paso", kun se tulee ulos kirkosta. Tässä jää kyllä pääsiäispuput toiselle sijalle!


Thursday, April 09, 2020

In the time of Covid-crisis: remote schooling vs. distance education

Since almost four weeks now, I've been working from home. Because of the lockdown, I'm deprived from a physical infrastructure of the office and social aspects that it brings along. I can still continue working, but somewhat on an ad-hoc basis.

I  can access my email through a web-based system, and in some cases, I can still access my reference material and files, especially if they are on some shared servers hosted by the office. It's cumbersome, though, and I have to do lots of little manoeuvres to get there. Importantly, I can still maintain contacts with colleagues using email but as it's not in a synchronous manner, I lack the social aspects that those contacts normally bring along. To ease that, we rely a lot on instant messaging and conference calls, tools not provided by the workplace. We hop-along and try to do best with what we have.

Since my workplace was not prepared for this, there was not a perfect infrastructure and no habits for  distance working. In the first weeks, it was out of question to contact support staff for technical problems, they were overloaded just with putting the basics in place. For the simplicity of this write-up, I call this remote working.

As opposed to me remote working from home now, I have many friends who work at a distance on regular bases. For example, a friend used to work at Cisco and her team was in 3 different countries - and on two continents! All was in place to support distance working. For them, the whole covid-19 crises is nothing - they can continue business as usual.

I make this parallel because I want to make it clear that when we talk about education and learning in the time of the current Covid-19 crisis, there are two very different cases. Take the example of my friend, it would be like a distance university whose job from the beginning on was planned to be conducted at a distance without the physical place being there.

Then there is my case of remote working which is more like schools now who are trying to come up with ad-hoc plans to deliver education. They are doing remote schooling. They use, like us in my work, some digital tools for communication and collaboration, but even if such infrastructure is in place, it was never intended to substitute the physical place of a school or a university building. Similarly, the purpose of the digital tools in my job was something like; to gain efficiency in communication, transform work, replace paper, to learn new ways of working, to be ready for knowledge society - you name it.

Which brings to my point that I really wanted to discuss: digital education. Or, e-learning like it was called 15-20 years ago, or web-based education, technology enhanced learning - dear child has many names. I personally have been working in the field for 20 years now. There have been different initiatives to deploy new technologies in education and learning, but it has not been with the goal in mind to replace schools and universities with distance education.

The intention was to transform educational practices, to come up with new ways for teachers to deliver instruction, to support students' learning and its assessment. The intention was to transform educational institutions so that they would support the changing nature of society and work, so that they would be better able to teach learners the skills that they need to function in society, life and in their work.

So - what I want to underline is that distance education, which is often nowadays delivered through online, and digital education have two fundamentally different goals. The first one is to deliver education without the physical space, it can happen online or using other ways (e.g. reading books, writing assignments).

In the time of Covid-19 crises, schools would need to do distance education, but we do not have the needed processes, infrastructure, capacity, training, habits, etc. in place. So, all what learners are getting is remote schooling, a bit unfit like my remote working, not perfect, but best we can do under the given circumstances.

However, digital education sure should be able to help us at this moment of crisis, but since it was not actually intended to be used as a tool for distance education, we should be reasonable to what extend we can expect it to do miracles! Also, I wish that in the future, say after the crisis, we do not blame digital education for everything and ditch it as a failure...!

Here is an article about difference between remote schooling and online-learning/distance educaiton.





Jumissa kotona: Sevilla päivä 25

Sevillassa on hirveä määrä lintuja ja etenkin nyt keväällä kuuluu vaikka minkälaista sirkutusta joka kulmalta. Pääskyset olivat saapuneet tänne jo tovi ennen karanteenin alkua, ja siinä aivan karanteenin alkuaikoina, eli noin kuukausi sitten, olin huomannut jo muutamia kiitäjiä. Ne ovat englanniksi nimeltään swift.

Kun aamulla joogaan katolla, niin taivas on täynnä kiitäjiä ja pääskyjä. Ne ovat taitavia lentäjiä molemmat. Etenkin kiitäjät kaartelevat isossa porukassa ja syövät ötököitä, eräs lintubongari puhui "aerial planktoneista", ilmankehän planktoneista.

Aluksi en osannut erottaa pääskyjä ja kiitäjiä toisistaan, mutta voisi sanoa, että kiitäjät ovat vielä parempia lentäjiä kuin pääskyset! Nyt kuin katsoin wikipediaa, niin siellä sanottiinkin, että kiitäjä on aikaisemmalta nimeltään tervapääsky, joka ei kuitenkaan ole pääskyen läheistä sukua.

Työmatkallani on yksi talo, jonka katonrajassa on joka kesä pitkä rivi kiitäjien pesiä. Kutsun sitä taloa "swift hoteliksi". Ne tulevat aina takaisin keväällä, ja nyt eräs työkaverini joka asuu siinä talossa, jo ilmottikin pari viikkoa sitten, että täällä ne taas ovat! Bienvenidos!

Wednesday, April 08, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 24

Olinkin jo hieman aiemmin keväällä konsultoinut mansikka-eksperttiä Suonenjoelta mansikkani hyvinvoinnista (kiitos Soile!) ja nyt sitten pääsin käsiksi mahtavaan tuotantooni. Kokonaista kolme marjaa!

Suhteeni mansikkaan on love-ja-hate linjaa. Syön niitä kyllä mielelläni, mutta niiden kitkeminen - ja etenkin poimiminen - on hieman punainen vaate. Tämä saattaa juontaa juuriaan meidän omaan mansikkatuotantoon 80-luvun taitteessa Suonenjoen mökillä. Ja sitten tietysti minun lyhyeeksi jääneeseen poimijanuraan ehkä n. '87, kun parhaan kaverini kanssa karattiin palkkarahat taskussa Cherry Bombzin konserttiin Huvikumpuun.

Tästä minun sadosta ei nyt kuitenkaan riittänyt ulkomaille vientiin. Suurin osa mansikoista Euroopassahan tulle juuri täältä Andalusiasta - ei siis Suonenjoelta, vaikka tämä saattaa olla joillekin yllätys.Sevillasta noin tunnin ajo lounaaseen ja siellä on mistä Beatles lauloi, että "stroberry fields forever..." -silminkantamattomat muovitetut pellot täynnä mansikkaa.

Nyt Covid'in aikaan ulkomaalaisista poimijoista on pula, samoin kuin Suomessa. Uutisissa täällä puhutaankin, että lamautettuja espanjalaisia pitäisi saada pelloille töitä tekemään, jotta sesonki ei menisi hukkaan.

Luulenpa, että paikallisiin työolosuhteisiin saattaisi joutua puuttumaan aika rajusti, mikä olisi kyllä vain positiivinen asia. Juuri viime viikolla työntekijoiden hyvinvoinnista, tai siis sen puutteesta, oli juttua El Pais'issa (paikallinen Hesari), löysin aiheesta myös jutun suomeksi.

Tuesday, April 07, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 23

Palmusunnuntai on etenkin Sevillassa kova sana, sillon alkaa Semana Santa eli pääsiäisviikko. Vaikka nyt on karanteeni, niin naapurit eivät antaneet sen "häiritä" meininkiä. Sen kunniaksi parvekkeisiin kadullamme on laitettu tavanomaiset purppuraliinat ja jotkut koristelevat ne myös palmunlehdillä. Kuten alla olevassa kuvassa näkyy, kyse on eräänlaisesta virpomavitsasta, joka on punottu.
Illalla kahdeksalta, kun oli tavanomainen aploodien aika, poliisiauto ajoi meidän katua pitkin ja soitti kovaäänisestä täkäläisten rakastamaa pääsiäismarssimusiikkia. Se kuuluu tärkeänä osana pääsiäiskulkueisiin (procesion), joita veljeskunnat järjestävät. Meidän kadun, tai koko Trianan tärkein, on nimeltään Hermandad de la Esperanza de Trianan, joka järjestää megakulkueen kiirastorstaina. Tänä vuonna sekin jää välistä, jännittävää nähdä keksivätköhän he mitään.

Saturday, April 04, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 22

Ihminen on sopeutuvainen eläin, hyvä näin! Ensimmäisinä kertoja kun Matt lenkkeili katolla, se oli ihan että ei voi olla totta, tähänkö on tultu!

Nyt hän aivan suvereenisti lenkkeilee pari kertaa viikossa, otin oikein kuvamateriaalia. Siinä näkyy kivasti taivas ja pilvet, sää on ollut ihan mainio. Parempi tämä katolla juoksu on kuin mitä yks työkaveri tekee, hän oli ruennut juoksemaan pienessä asunnossaan : o
Matt's run in the time of covid

Jumissa kotona: Sevilla päivä 21

Nyt kun kolme viikkoa on jo tultu jumitettua kotona, tai siis kotoiltua, ja tämä saattaa vielä jatkua vaikka kuinka pitkään, on hyvä vilkaista tulevaisuuden ruokavarantoihin. Jo kaukonäköisesti hieman ennen karanteenia ostin sokeriherneen siemeniä, idätin niitä hieman ja pistin kasvamaan yhteen parvekelaatikkoon.
En kyllä arvannut, että ne kaikki lähtisivät niin hienosti kasvamaan! Pari viikkoa sitten etsin pienempiä purkkeja, joihin yritin laittaa niitä hieman erileen. Purkkeja on jo jaettu naapureille ja heidän lapsilleen siinä toivossa, että hekin pääsevät nauttimaan muutamasta herneenpalosta!



Thursday, April 02, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 20

Fanitan työ- ja vapaa-ajan erillään pitoa. En esim. lue työhön liittyviä sähköposteja juurikaan työpaikan tai työajan ulkopuolella. Tämä on myös työnkuvaani liittyvä etu, ei ole alamaaisia joita komennella ja pomot jättävät aika rauhaan.

Näin karanteenin aikaan tämä on aika haaste. Enenkin nyt, kun työkoneeni meni jumiin ja Help-deskin tyypit eivät priorisoi tapaustani, mikä tarkoittanee, että kone ei käynnisty ennen kuin karanteeni loppuu. Joudun siis tekemään töitä kotikoneella, joka noin muuten on pyhitetty ainoastaan vapaa-ajan viettoon sekä omien asioiden hoitoon.

Sähköposti on nyt sekaisin työ-ja vapaa-ajan meileistä. Työpydällä on vierekkäin auki työjutut, vero-selvitykset sekä keittiöremontin suunnittelu! Koneelta löytyy työdokkarieta paikoista, jossa niitä ei pitäisi olla, ja illalla katsomani elokuva, joka on jäänyt selaimeen auki, on ensimmäisenä edessäni aamulla työpöydän ääressä.

Harmillista sekottumista!

Wednesday, April 01, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 19

Päätin vaihtaa näkökulmaa! Jos en nyt ihan koko elämään, niin ainakin ruokapöytään nähden. Nyt istun toisella puolella pöytää, kun tavallisesti. Kylläpä näyttääkin maailma erilaiselta, ihan turhaa matkailla tämän pidemmälle!

Entistä näkökulmaani voi kokeilla tuosta ylemmästä kuvasta, samalla voin esitellä nuorta valokuvataidetta by Norma Rivero. Kuvat ovat Sevillasta, vasemalla puolella on kolme yksityiskohaa Casa Pilatosta, ne ovat itse asiassa Masan valmistujaislahjat. Nuo oikealla puolella ovat Feria aiheisia kuvia, maukkaana yksityiskohtana minun sininen Feria-mekkoni ekalta vuodelta, kun kävelimme alueelle.
Uudessa näkö-kulmassani voin taas ihastella
oikealla marokkolaisen katumaalarin pientä hamman/ sauna-aiheista kuvaa.

Vasemalla on sevillalaisen Quiveu:n värikäs työ tytöstä nimeltään Ruth. Työ oli minun ensimmäinen taideostokseni täällä! Ihastuin tuohon sevillalaiseen tarrazaan noinen kaakeleineen, ja  minua aina myös huvittaa tuo pyykkinarun varjo alushousuineen. Tuo työ jotekin kuvasi about ekoja havaintojani Sevillan kesästä, se jotenkin heti kolahti.

Löytyipä muuten samalla hauska muisto, kun etsin tuota linkkia. Olimme näyttelynavajaisissa 8.11.2013 Norman ja Michelin kanssa. Kuvassa Deniel, taiteilijan mies, esittelee Normalle kuvaa.

Jumissa kotona: Sevilla päivä 18

Sevillassa kesäaika on moinen turhake. Muutenkin kun illat valostuu keväänä mittaan, niin yksi tunti lisää tarkoittaa, että nyt aurinko laskee about varttia vaille yhdeksän. Mikä saattaa hetkellisesti olla kivaa, esim. että voi tehdä ulkojuttuja myöhempään - siis jos ulos enää ikinä tullaan pääsemään. Aamulla taas huomasin, että en voinut tehdä aamujumppaa, lue joogaa, katolla vakipaikalla, koska siihen aurinko ei vielä paistanut!

Mutta kesäaika myös tarkoittaa, että illarutiinit lykkäänyy myöhemmäksi. Ja koska on "tottunut" syömään kun on pimeää, niin illallinenkin lykkäytyy. Nytkin kokkausinto löytyi vasta puoli ysin jälkeen, mikä tarkoittaa, että pöydästä pääsee vasta kymmenen aikaan. Yritä siinä sitten päästä ajoissa nukkumaan, kun vielä pitää katsoa uutisia, lukea sivistyneesti kirjaa ja pelata seurapelejä.

Keskikesällä tämä kesäaika on ihan vihoviimeinen. Kun aurinko laskee klo 22.30 jälkeen, niin vasta yhdentoista aikaan illalla ruetaan syömään, kun ilta edes hieman viilenee. Mielestäni tänne sopisi ihan hyvin jättää koko kellonvaihto ja olisivat vaan talviajassa.  Kumma, että kukaan ei ole minulta kysynyt näinkään tärkeästä asiasta...

Itseasiassa, jos Sevillassa elettäisiin aurinkokellon mukaan, niin täällä aika olisi nyt 2 tuntia ja 27 minuttia jäljessä tavan kellosta. Tämä sen takia, että vaikka Espanja on muun Euroopan kanssa samalla aikavyöhykkeellä, niin maantieteellisesti me ollaan melko kaukana Greenwichin linjasta länteen, jopa 6 astetta (6°00'W). 

Greenwich menee itse asiassa Barcelonan läpi, joten järkevintä Espanjalle olisi olla Portugalin ja Englannin kanssa samassa ajassa. Tästä voidaan syyttää General Francoa, joka aikanaan halusi sympata Hitlerin kanssa ja muutti Espanjan toiselle aikavyöhykkeelle. Sen jälkeen Espanja on siinä pysynyt, vaikka Francon ajan jälkiä on muuten kyllä enemmän tai vähemmän siivottu.