Jumissa kotona: Sevilla päivä 8

Ensimmäisen maailman ongelmat huipussaan - tänään oli siivouspäivä. Täytyy sanoa, että mitä arvostan ulkomailla asuessani viimeiset 20 vuotta (ja nyttemmin ylikin!) on se, että siivousapua löytyy ja sitä käytetään. Mutta tällä viikolla se ei ollut saatavilla. Ryhdyin siis hommaan itse. Pienen aamuisen joogasession jälkeen nivelet olivatkin oikein taipuisat hinkkaamaan vessanpöntön taustaa.

En sentään ottanut moppia käyttöön, sitä täällä käytetään paljon, tärkein siivous väline. Espanjalaiset ovat ylpeitä siitä, että he kehittivät varrellisen mopin, että enää ei tarvitse kyykkiä (tämän opin espanjan tunnilla, sama pätee Chupa Chups tikkariin,  siinäkin tuo varsi oli se innovaatio!).

Usko mopin puhdistavaan voimaan on ylimaallinen täällä. Imuria ei tyylliin tarvita. No, tämä on siis täysin maallikon näkemys, en todellakaan ole alan ammattilainen, mutta ensimmäiseen 4 vuoteen siivoojaani ei haitannut ollenkaan, että meillä ei ollut pölyimuria. Omat tietoni mopin epähygieeniasta, siis asia jota tänään siivotessani mietin, on naapurin tädiltä kun olin about 6-7 vuotta vanha. Jostain syystä puhuimme siivouksesta ja hän selitti meille (naapurin tyttö oli paras kaverini), että mopatessa vaan siirtää samoja likoja paikasta toiseen, koska vaikka sitä huiluttaa saavissa, niin se vesi on jo likaista, joten koko luuttuamisella on vähän järkeä.

No, tätä sitten mietin kun joskus näkee siivoajan, joka putsaa talon edustan katua mopilla (se kuuluu katutason asunnon puhtaanapitoon). Eikä siinä vielä kaikki, sitten pesuvedet heitetään katuviemäriin. Kun pesuaineena käytetään usein lejíaa, joka on joku kloriittipohjainen aine, joka haisee, siitä katuviemäristä se sitten valuu pikkuhiljaa kaupungin keskellä virtaavaan jokeen, Guadalqiviriin. Tulee oikein hyvät vanhat ajat mieleen kun Suomessakin vielä oli OK Mäntysuovalla pestä mattoja mökkilaiturilla...

Matt kävi tänään lenkillä; ohessa sateliittikuva - 20 min kattoterassilla jättää oudon jälken trackeriin :)