Sunday, April 12, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 30

Vihdoinkin pääsee pyöräilemään! Maisemat eivät ehkä ole kaikkein jännittävimmät, mutta ainakin saan hieman kaivattua liikuntaa.
Mietin jo aiemmin, että miten saisin tehtyä pyörästäni sisällä käytettävän kuntopyörän. Mattkin kyseli muutamilta kavereilta, jos olisi jotain "heppejä" tiedossa, mutta tähän hätään ei oikein löytynyt mitään. En etenkään viitsinyt rueta tilaamaan sellaista treenausjalustaa Amazonista.

Tänään aihe tuli taas mieleeni ja tsekkailin muutamia Youtube videoita aiheesta. Olisihan minulla toki ylimääräistä lautaa, saha ja vasara, mutta mietin, että jokin muukin tapa voisi olla.

Ja voila: sain pyörän takarenkaan kiinnitettyä parvekkeen kaiteeseen, joten se on tarpeeksi korkealla eikä kosketa maata. Tähän tarvittiin joga vyö ja pari kiipeilyvarustetta (2xkarbiineriä ja slingit). Takajarru on kuminauhalla sidottu kiinni, jotta saan vastusta. Ja sitten menoksi!

PS. rasvasin myös ketjut, nyt niistä ei enää lähde noin kauhea ääni!



Jumissa kotona: Sevilla päivä 28

Viime viikon aikana meidän asuinrakennus on käynyt läpi muutoksen. Yleensä naapurit eivät ole kauheasti jutelleet keskenään, mutta nyt iltanäytös on kuin Almodovarin 80-luvun leffan lähiöstä.

Kaikilla kolmella kattoterassilla on ihmisiä, jotka juttelevat keskenään ja huutelevat toiselleen pihan yli. Selkeästikin myös naapurit, jotka eivät yleensä juttele toisilleen, tekevät niin nyt - jopa meille.

Tämä on toisaalta varmaan pääsiäisloman vaikutusta, nyt on ollut to-su vapaata ja ilmat ovat todella hyvät. Toisaalta taas ihmiset vaan ehkä huomaavat toisensa enemmän, etenkin, kun joka ilta klo 8 ollaan ikkunoissa taputtamassa ja moikkailemassa muille. Ehkä tämä on "back to the future"...

No niin, tässä nyt tuli juuri neljäs viikko täyteen!


Saturday, April 11, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 26

Vessapaperin hamstraaminen on ihan passé, nyt nimittäin on pula hiivasta! Huomasimme jo viime viikolla, että sitä ei löytynyt lähikaupoista. Nyt viikon aikana olemme kysyneet sitä kaikista kaupoista, joissa olemme käyneet, ja saaneet pelkästään "ei oota".

Täälläkin siis on ihmisillä päällä peipomis-buumi. Perehtyäkseni aiheeseen, Googlasin "porque no hay levadura" ja opin, että lapsiperheiden huvitus on nyt ollut leipoa kaikenlaisia biskotteja (kuva: bizcocho casero) ja muita jälkkäreitä.

Toisen artikkelin mukaan internet haut termeille "kotitekoinen leipä", "mistä ostaa hiivaa" ja "mikä korvaa hiivan" ovat moninkertaistuneet viime viikkojen aikana.

Aiheensta illallispöydässä keskustellessamme mieleeni tuli, että jossain suomalaisessa verkkolehdessä oli jo ajat sitten otsikko (siis tyyliin karanteenin alkuaikoina), että hiivatehdas on vuoroissa 24/7 kovan kysynnän vuoksi.

Ihmettelin otsikkoa, ekanakin jo sen takia, että minulla ei ole hajuakaan mitenkä hiivaa tehdään (esim. pystytäänkö vaikka kolmessa vuorossa tekemään kolme kertaa enemmän hiivaa kuin aiemmin yhdessä vuorossa?).Toisaalta, mietin kaikkia FB:ssä näkemiäni korvapuusteja, niin en ihmetellyt asiaa sen enempää.

No onneksi Matt sai vanhoista hiivoista oman juuren käyntiin ja ehkäpä jo huomenna meillekin tulee omatekoista ruisleipää!  Nam!

Friday, April 10, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 27


Kiirastorstain vastainen yö on yleensä meidän kadulla tosi busy, sinä yönä on pääsiäiskulkue, jossa on mukana tuhansia ihmisiä itse kulkueessa ja kaduilla vielä enemmän.

Kulkue eli procession alkaa kello 1 yöllä meidän kadun kirkosta ja matkaa keskustan Katedraaliin ja takaisin. Se kestää 11 tuntia, jonka aikana voi katua kokovuoden syntejään, ja varmaan saada ne anteeksikin.

Pääosissa ovat huppupäiset "nasareenot" jotka kävelevät kynttilät kädessä. "Costalerot" puolestaan kantavat pyhäinkuvia, yksi Jeesuksesta ja toinen Neitsyt Mariasta. Nuo "pasot"on tuhansia kiloja painavia ja miehistöä vaihdetaan tiuhaan, veikkaan n 10 minutin välein. Mukaan kuuluu tietysti ainakin muutama puhallinorkesteri, jotka soittavat surumielistä marssimusiikkia, tästä löytyy muutama esimerkki.

Tänä vuonna näitä kulkueita ei järjestetty, kuulema ensimmäisen kerran sitten Espanjan sisällisodan jälkeen. Joten kuvat Playmobile ukoista! Kirkkoa vastapäisen kaupan ikkunassa on aivan mahtava jäljitelmä koko kulkueesta yleisöineen! Yläuvassa näkyy nasareenoja huppuineen ja alakuvassa näkyy "paso", kun se tulee ulos kirkosta. Tässä jää kyllä pääsiäispuput toiselle sijalle!


Thursday, April 09, 2020

In the time of Covid-crisis: remote schooling vs. distance education

Since almost four weeks now, I've been working from home. Because of the lockdown, I'm deprived from a physical infrastructure of the office and social aspects that it brings along. I can still continue working, but somewhat on an ad-hoc basis.

I  can access my email through a web-based system, and in some cases, I can still access my reference material and files, especially if they are on some shared servers hosted by the office. It's cumbersome, though, and I have to do lots of little manoeuvres to get there. Importantly, I can still maintain contacts with colleagues using email but as it's not in a synchronous manner, I lack the social aspects that those contacts normally bring along. To ease that, we rely a lot on instant messaging and conference calls, tools not provided by the workplace. We hop-along and try to do best with what we have.

Since my workplace was not prepared for this, there was not a perfect infrastructure and no habits for  distance working. In the first weeks, it was out of question to contact support staff for technical problems, they were overloaded just with putting the basics in place. For the simplicity of this write-up, I call this remote working.

As opposed to me remote working from home now, I have many friends who work at a distance on regular bases. For example, a friend used to work at Cisco and her team was in 3 different countries - and on two continents! All was in place to support distance working. For them, the whole covid-19 crises is nothing - they can continue business as usual.

I make this parallel because I want to make it clear that when we talk about education and learning in the time of the current Covid-19 crisis, there are two very different cases. Take the example of my friend, it would be like a distance university whose job from the beginning on was planned to be conducted at a distance without the physical place being there.

Then there is my case of remote working which is more like schools now who are trying to come up with ad-hoc plans to deliver education. They are doing remote schooling. They use, like us in my work, some digital tools for communication and collaboration, but even if such infrastructure is in place, it was never intended to substitute the physical place of a school or a university building. Similarly, the purpose of the digital tools in my job was something like; to gain efficiency in communication, transform work, replace paper, to learn new ways of working, to be ready for knowledge society - you name it.

Which brings to my point that I really wanted to discuss: digital education. Or, e-learning like it was called 15-20 years ago, or web-based education, technology enhanced learning - dear child has many names. I personally have been working in the field for 20 years now. There have been different initiatives to deploy new technologies in education and learning, but it has not been with the goal in mind to replace schools and universities with distance education.

The intention was to transform educational practices, to come up with new ways for teachers to deliver instruction, to support students' learning and its assessment. The intention was to transform educational institutions so that they would support the changing nature of society and work, so that they would be better able to teach learners the skills that they need to function in society, life and in their work.

So - what I want to underline is that distance education, which is often nowadays delivered through online, and digital education have two fundamentally different goals. The first one is to deliver education without the physical space, it can happen online or using other ways (e.g. reading books, writing assignments).

In the time of Covid-19 crises, schools would need to do distance education, but we do not have the needed processes, infrastructure, capacity, training, habits, etc. in place. So, all what learners are getting is remote schooling, a bit unfit like my remote working, not perfect, but best we can do under the given circumstances.

However, digital education sure should be able to help us at this moment of crisis, but since it was not actually intended to be used as a tool for distance education, we should be reasonable to what extend we can expect it to do miracles! Also, I wish that in the future, say after the crisis, we do not blame digital education for everything and ditch it as a failure...!

Here is an article about difference between remote schooling and online-learning/distance educaiton.





Jumissa kotona: Sevilla päivä 25

Sevillassa on hirveä määrä lintuja ja etenkin nyt keväällä kuuluu vaikka minkälaista sirkutusta joka kulmalta. Pääskyset olivat saapuneet tänne jo tovi ennen karanteenin alkua, ja siinä aivan karanteenin alkuaikoina, eli noin kuukausi sitten, olin huomannut jo muutamia kiitäjiä. Ne ovat englanniksi nimeltään swift.

Kun aamulla joogaan katolla, niin taivas on täynnä kiitäjiä ja pääskyjä. Ne ovat taitavia lentäjiä molemmat. Etenkin kiitäjät kaartelevat isossa porukassa ja syövät ötököitä, eräs lintubongari puhui "aerial planktoneista", ilmankehän planktoneista.

Aluksi en osannut erottaa pääskyjä ja kiitäjiä toisistaan, mutta voisi sanoa, että kiitäjät ovat vielä parempia lentäjiä kuin pääskyset! Nyt kuin katsoin wikipediaa, niin siellä sanottiinkin, että kiitäjä on aikaisemmalta nimeltään tervapääsky, joka ei kuitenkaan ole pääskyen läheistä sukua.

Työmatkallani on yksi talo, jonka katonrajassa on joka kesä pitkä rivi kiitäjien pesiä. Kutsun sitä taloa "swift hoteliksi". Ne tulevat aina takaisin keväällä, ja nyt eräs työkaverini joka asuu siinä talossa, jo ilmottikin pari viikkoa sitten, että täällä ne taas ovat! Bienvenidos!

Wednesday, April 08, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 24

Olinkin jo hieman aiemmin keväällä konsultoinut mansikka-eksperttiä Suonenjoelta mansikkani hyvinvoinnista (kiitos Soile!) ja nyt sitten pääsin käsiksi mahtavaan tuotantooni. Kokonaista kolme marjaa!

Suhteeni mansikkaan on love-ja-hate linjaa. Syön niitä kyllä mielelläni, mutta niiden kitkeminen - ja etenkin poimiminen - on hieman punainen vaate. Tämä saattaa juontaa juuriaan meidän omaan mansikkatuotantoon 80-luvun taitteessa Suonenjoen mökillä. Ja sitten tietysti minun lyhyeeksi jääneeseen poimijanuraan ehkä n. '87, kun parhaan kaverini kanssa karattiin palkkarahat taskussa Cherry Bombzin konserttiin Huvikumpuun.

Tästä minun sadosta ei nyt kuitenkaan riittänyt ulkomaille vientiin. Suurin osa mansikoista Euroopassahan tulle juuri täältä Andalusiasta - ei siis Suonenjoelta, vaikka tämä saattaa olla joillekin yllätys.Sevillasta noin tunnin ajo lounaaseen ja siellä on mistä Beatles lauloi, että "stroberry fields forever..." -silminkantamattomat muovitetut pellot täynnä mansikkaa.

Nyt Covid'in aikaan ulkomaalaisista poimijoista on pula, samoin kuin Suomessa. Uutisissa täällä puhutaankin, että lamautettuja espanjalaisia pitäisi saada pelloille töitä tekemään, jotta sesonki ei menisi hukkaan.

Luulenpa, että paikallisiin työolosuhteisiin saattaisi joutua puuttumaan aika rajusti, mikä olisi kyllä vain positiivinen asia. Juuri viime viikolla työntekijoiden hyvinvoinnista, tai siis sen puutteesta, oli juttua El Pais'issa (paikallinen Hesari), löysin aiheesta myös jutun suomeksi.

Tuesday, April 07, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 23

Palmusunnuntai on etenkin Sevillassa kova sana, sillon alkaa Semana Santa eli pääsiäisviikko. Vaikka nyt on karanteeni, niin naapurit eivät antaneet sen "häiritä" meininkiä. Sen kunniaksi parvekkeisiin kadullamme on laitettu tavanomaiset purppuraliinat ja jotkut koristelevat ne myös palmunlehdillä. Kuten alla olevassa kuvassa näkyy, kyse on eräänlaisesta virpomavitsasta, joka on punottu.
Illalla kahdeksalta, kun oli tavanomainen aploodien aika, poliisiauto ajoi meidän katua pitkin ja soitti kovaäänisestä täkäläisten rakastamaa pääsiäismarssimusiikkia. Se kuuluu tärkeänä osana pääsiäiskulkueisiin (procesion), joita veljeskunnat järjestävät. Meidän kadun, tai koko Trianan tärkein, on nimeltään Hermandad de la Esperanza de Trianan, joka järjestää megakulkueen kiirastorstaina. Tänä vuonna sekin jää välistä, jännittävää nähdä keksivätköhän he mitään.

Saturday, April 04, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 22

Ihminen on sopeutuvainen eläin, hyvä näin! Ensimmäisinä kertoja kun Matt lenkkeili katolla, se oli ihan että ei voi olla totta, tähänkö on tultu!

Nyt hän aivan suvereenisti lenkkeilee pari kertaa viikossa, otin oikein kuvamateriaalia. Siinä näkyy kivasti taivas ja pilvet, sää on ollut ihan mainio. Parempi tämä katolla juoksu on kuin mitä yks työkaveri tekee, hän oli ruennut juoksemaan pienessä asunnossaan : o
Matt's run in the time of covid

Jumissa kotona: Sevilla päivä 21

Nyt kun kolme viikkoa on jo tultu jumitettua kotona, tai siis kotoiltua, ja tämä saattaa vielä jatkua vaikka kuinka pitkään, on hyvä vilkaista tulevaisuuden ruokavarantoihin. Jo kaukonäköisesti hieman ennen karanteenia ostin sokeriherneen siemeniä, idätin niitä hieman ja pistin kasvamaan yhteen parvekelaatikkoon.
En kyllä arvannut, että ne kaikki lähtisivät niin hienosti kasvamaan! Pari viikkoa sitten etsin pienempiä purkkeja, joihin yritin laittaa niitä hieman erileen. Purkkeja on jo jaettu naapureille ja heidän lapsilleen siinä toivossa, että hekin pääsevät nauttimaan muutamasta herneenpalosta!



Thursday, April 02, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 20

Fanitan työ- ja vapaa-ajan erillään pitoa. En esim. lue työhön liittyviä sähköposteja juurikaan työpaikan tai työajan ulkopuolella. Tämä on myös työnkuvaani liittyvä etu, ei ole alamaaisia joita komennella ja pomot jättävät aika rauhaan.

Näin karanteenin aikaan tämä on aika haaste. Enenkin nyt, kun työkoneeni meni jumiin ja Help-deskin tyypit eivät priorisoi tapaustani, mikä tarkoittanee, että kone ei käynnisty ennen kuin karanteeni loppuu. Joudun siis tekemään töitä kotikoneella, joka noin muuten on pyhitetty ainoastaan vapaa-ajan viettoon sekä omien asioiden hoitoon.

Sähköposti on nyt sekaisin työ-ja vapaa-ajan meileistä. Työpydällä on vierekkäin auki työjutut, vero-selvitykset sekä keittiöremontin suunnittelu! Koneelta löytyy työdokkarieta paikoista, jossa niitä ei pitäisi olla, ja illalla katsomani elokuva, joka on jäänyt selaimeen auki, on ensimmäisenä edessäni aamulla työpöydän ääressä.

Harmillista sekottumista!

Wednesday, April 01, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 19

Päätin vaihtaa näkökulmaa! Jos en nyt ihan koko elämään, niin ainakin ruokapöytään nähden. Nyt istun toisella puolella pöytää, kun tavallisesti. Kylläpä näyttääkin maailma erilaiselta, ihan turhaa matkailla tämän pidemmälle!

Entistä näkökulmaani voi kokeilla tuosta ylemmästä kuvasta, samalla voin esitellä nuorta valokuvataidetta by Norma Rivero. Kuvat ovat Sevillasta, vasemalla puolella on kolme yksityiskohaa Casa Pilatosta, ne ovat itse asiassa Masan valmistujaislahjat. Nuo oikealla puolella ovat Feria aiheisia kuvia, maukkaana yksityiskohtana minun sininen Feria-mekkoni ekalta vuodelta, kun kävelimme alueelle.
Uudessa näkö-kulmassani voin taas ihastella
oikealla marokkolaisen katumaalarin pientä hamman/ sauna-aiheista kuvaa.

Vasemalla on sevillalaisen Quiveu:n värikäs työ tytöstä nimeltään Ruth. Työ oli minun ensimmäinen taideostokseni täällä! Ihastuin tuohon sevillalaiseen tarrazaan noinen kaakeleineen, ja  minua aina myös huvittaa tuo pyykkinarun varjo alushousuineen. Tuo työ jotekin kuvasi about ekoja havaintojani Sevillan kesästä, se jotenkin heti kolahti.

Löytyipä muuten samalla hauska muisto, kun etsin tuota linkkia. Olimme näyttelynavajaisissa 8.11.2013 Norman ja Michelin kanssa. Kuvassa Deniel, taiteilijan mies, esittelee Normalle kuvaa.

Jumissa kotona: Sevilla päivä 18

Sevillassa kesäaika on moinen turhake. Muutenkin kun illat valostuu keväänä mittaan, niin yksi tunti lisää tarkoittaa, että nyt aurinko laskee about varttia vaille yhdeksän. Mikä saattaa hetkellisesti olla kivaa, esim. että voi tehdä ulkojuttuja myöhempään - siis jos ulos enää ikinä tullaan pääsemään. Aamulla taas huomasin, että en voinut tehdä aamujumppaa, lue joogaa, katolla vakipaikalla, koska siihen aurinko ei vielä paistanut!

Mutta kesäaika myös tarkoittaa, että illarutiinit lykkäänyy myöhemmäksi. Ja koska on "tottunut" syömään kun on pimeää, niin illallinenkin lykkäytyy. Nytkin kokkausinto löytyi vasta puoli ysin jälkeen, mikä tarkoittaa, että pöydästä pääsee vasta kymmenen aikaan. Yritä siinä sitten päästä ajoissa nukkumaan, kun vielä pitää katsoa uutisia, lukea sivistyneesti kirjaa ja pelata seurapelejä.

Keskikesällä tämä kesäaika on ihan vihoviimeinen. Kun aurinko laskee klo 22.30 jälkeen, niin vasta yhdentoista aikaan illalla ruetaan syömään, kun ilta edes hieman viilenee. Mielestäni tänne sopisi ihan hyvin jättää koko kellonvaihto ja olisivat vaan talviajassa.  Kumma, että kukaan ei ole minulta kysynyt näinkään tärkeästä asiasta...

Itseasiassa, jos Sevillassa elettäisiin aurinkokellon mukaan, niin täällä aika olisi nyt 2 tuntia ja 27 minuttia jäljessä tavan kellosta. Tämä sen takia, että vaikka Espanja on muun Euroopan kanssa samalla aikavyöhykkeellä, niin maantieteellisesti me ollaan melko kaukana Greenwichin linjasta länteen, jopa 6 astetta (6°00'W). 

Greenwich menee itse asiassa Barcelonan läpi, joten järkevintä Espanjalle olisi olla Portugalin ja Englannin kanssa samassa ajassa. Tästä voidaan syyttää General Francoa, joka aikanaan halusi sympata Hitlerin kanssa ja muutti Espanjan toiselle aikavyöhykkeelle. Sen jälkeen Espanja on siinä pysynyt, vaikka Francon ajan jälkiä on muuten kyllä enemmän tai vähemmän siivottu.

Tuesday, March 31, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 17

Päivän uutinen oli, että Fernando Simónilla oli todettu koronavirus.

Fernando oli tullut tutuksi kaikille TV-uutisten katsojille heti virusjahdin alkuvaiheilta, hän päivittäin käy väsymättömästi läpi tartuntojen määriä ja selittää "kurvasta" eli siitä käyrästä ja sen madaltamisesta. Fernando johtaa paikallista the Coordination Centre for Health Alerts and Emergencies.

Tänään hän näkyi jo uutisissa, malttoi olla vaan päivän poissa. Tällä kertaa etätyöntekijänä kotoa käsin, kuten me kaikki muutkin. Hän voi kuulema OK ja oli ehtinyt analysoida uusimmat luvutkin sieltä sängynpohjalta. Hänen mielestään niissä luvuissa näkyy jo, että käyrään on tulossa kolaus ja että nämä kotiarestit tuottavat tulosta!

Niin, siitä käyrän madalta-misesta puheenollen, englanniksihan puhutaan "flattening the curve", tähän pitää laittaa tämä mainio "cattening the curve" :)


 

Sunday, March 29, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 13-15

Nyt voi ihan jo suosiolla sanoa, että tästä hommasta on lähtenyt uutuden viehätys. Siis viittaan ihan kaikkeen; kotiarestiin, blogin kirjoittamiseen, illallisen syöntiin, uutisten katseluun, jopa jokailtaisen taputushetkeen naapurien kasnssa...

Joku yritti perjantaina tsempata, että nyt ollaan jo puolessa välissä, mutta joo - voi olla, tai voi olla olemattakin - sea lo que sea. Mistä tulikin mieleen, että tuo espanjankielen outous subjunktiivi, jonka Wikipedia selittää olevan "verbin tapaluokka, jolla ilmaistaan epävarmuutta, toivetta tai muuta sellaista", on vähän kuin savolaiset puhuisi. Jotkut jopa väittää, että suomenkielessä ei ole vastinetta, mutta suattaapi ollakin, että eivätpä tunne savolaisia, tuumaan minä ...

Joka tapauksessa, päivät tuntuu olevan vähän kuin mun pianonsoitto, jonka siis aloitin uudestaan tämän karanteenin alussa (well, tarkasti sanottuna aloitin yhden kappaleen opettelun). Nyt kun osaan lukea nuotit jotenkuten, niin silti sitä oikeaa poljentoa ei vaan löydy! Tosi epämotivoivaa, aivan kuten tämä kotiarestissa olo...

Jumissa kotona: Sevilla päivä 16

Tänään alkoi kesäaika. Sen kunniaksi kävelin Quadalqivir-joenvartta viemään roskat vähän kauempana olevaan roskikseen. Appelsiinipuiden kukinta on jo lopullaan. Kun kävelin pitkän puurivin alla kierrätysroskikselle, enää vaan välillä ilmassa leijaili niiden imelä tuoksu. Jostakin tuulahti välillä myös suitsukkeen tuoksu, niitä poltetaan usein pääsiäisen aikaan. Tuo tuoksuyhdistelmä, appelsiinipuun kukka ja suitsuke, on ehkä parhaillaan Sevillassa - jos niitä muualta löytyykään!

Joen toisella rannalla on hieno replika laivasta nimeltä Nao Victoria, jolla Magalhães purjehti ensimmäisen kerran maapallon ympäri (tai no, hänhän ei itse päässyt perille...). Nyt on viisisataavuotispäivät siitä, kun venekunta lähti Sevillasta purjehdukselle.

Se laiva on yllättävän pieni, alle 12 metriä. Tuntuu ihan hullulta, että sellaisella pienellä paatilla on seilattu valtameriä. Pari vuotta sitten kävin tutustumassa toiseen replikaan tuosta samasta Nao Vitoriasta, jolla oli oikeasti purjehdittu maailman ympäri. Mikä on ihan käsittämätöntä, on se, että miehistö nukkui avoimella kannella, koska ruuma oli lukittu ja siellä pidettiin ruoka ja kauppatavarat (ylläolevan wikipedia artikkelin mukaan "Laivoissa oli lastina 20 000 kelloa sekä runsaasti samettia ja elohopeaa sekä kaupankäyntiä varten peilejä ja messinkiesineitä").

Ensimmäistä maailmanympärysmatkaa tehtiin välillä 20.9.1519 ja 6.9.1522. Juuri tuo Nao Victoria on ainoa laiva, joka palasi takaisin Sevillaan. El Pais'issa on juttua tuosta replikasta ja sen valmistuksesta Huelvassa. Siinä myös mainitaan, että laiva tuotiin paikalle hinaamalla (kuva), ja mastot sekä purjeet laitettiin paikalle vasta Sevillassa. Ihmettelinkin aiemmin, että miten ne olisivat saaneet sen mahtumaan sillan alta, joka on vain 6 mentriä korkea.... no, nyt selvisi sekin! Tarkoitus on, että laiva jää siihen Torre del Oro:n eteen pysyvästi ja siitä tulisi museo.





Thursday, March 26, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 12

Mitähän sitten, kun tämä pandemia loppuu? En ollut kauheasti miettinyt asiaa, mutta muutamat ihmiset joiden kanssa juttelen ottavat sen esille. Esim. että usein poikkeustilan jälkeen erikoisjärjestelyt, kuten esim. oikeuksien rajoittaminen, saattaa jäädä päälle. Vaikka pidänkin sci-fistä ja tietty dystopia kiehoo (pitääkö jo aloittaa oikeuksiemme puolustaminen ja uuden maailmankuvan rakentaminen?), itse en välttämättä ajattele tätä pelkästään huonona asiana, ehkä myös voimme huomata puolia, jotka todella toimii.

Esim. etätyö, joidenkin tilanteeseen se sopii, ei tarvitse istua ruuhkassa, ajaa kilometritolkulla toimistoon, jossa ei ole työrauhaa. Toisille se ei sovi ollenkaan, etenkin pienten lasten perheille tämä tultuu olevan katastrofi. Myös niille, joilla ei ole välttämättä tarvittavia vehkeitä tehdä etätöitä tai sitten ei tarvittavia taitoja, esim. niita kuuluisia digitaalisia taitoja.

Tästä on nyt puhuttu aika paljon, ja hyvä niin, esim. kuinka sosiaali-ekonominen perhetausta vaikuttaa työssäkäyvien mahdollisuuteen tehdä etätöitä ja toisaalta sitten heidän lapien mahdollisuuteen käydä esim. koulua etänä: onko laajakaistaa? Mitä jos nettiin pääsee vaan äidin kännykällä, kuinkas siinä teet läskyjä? Tai jos vanhemmat eivät voi neuvoa, että kuinka sinne verkkoon pääsee ja kuinka virittää network oikein?

Niinpä, no tässä riittää pohtimista nyt kolaran aikaan ja sen jälkeenkin....

Wednesday, March 25, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 11

Yritän listata positiivisia asioita kotonaolemisessa. Vaikka että nyt on aikaa käyttää kaikkia kaapinperällä olleita kasvonhoitotuotteita, koska aamulla tai illalla ei ole niin kauhea hoppu töihin. Päätin myös yrittää erilaisia teitä, joita on kertynyt kaapiin vuosien saatossa, nyt kun oma aamuinen lempiteeni loppui.

Tätä en ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta ajattelin, että nyt voisi käyttää niitä vaatteita, jotka roikkuvat koskemattomana kaapissa vuodesta toiseen. Miksi niitä ei yleensä pistä päälle on tietysti elämän suuri mysteeri, mutta nyt ainakin voisi kokeilla ja sitten jos ei viihdy vaatteessa, niin sen voi vaihtaa toiseen, koska ei ole lähtenyt asunnosta pois.

FB on täynnä kuvia leivonnaisista, joita ihmiset jakavat (siis virtuaalisesti). Mietin myös mahdollisuutta käyttää kaapin antimia leivontaan, esim. suklaapavunmuruset odottavat chocolate chips cookien leipojaa. Viimeksi kun tein niitä noin vuosi sitten, niistä tuli niin täydellisen hyviä, että en ole uskaltanut leipoa uudelleen jonkun kauhean cookie-monster kohtauksen estämiseksi.

Ajattelin jakaa tähän kuvan niistä täydellisistä chocolate chips cookieista vuosi sitten, koska muistan juuri sen nähneeni, kun järjestin valovuviani iPadiltä. Mutta, mutta, onkohan nyt käynyt niin, että se onkin hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen?
Löytyihän se kuva, piti oikein roskiksesta kaivaaa!!



Tuesday, March 24, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 10

Kummallista, nyt kun mietin mitä kirjoittaisi, niin ei tule mitään mieleen päivästä. Maanantai. Mitäänsanomaton maanantai.

Kauppareissulla kävin italialaisen työkaverin ovalla moikkaamassa, hän ehdotti että pitäisimme jonain iltana Skype aperitiivit. He pitävät seillaisia perheen kanssa Italiassa, etenkin nyt kun kukaan ei voi matksutaa kylään. Matt sanoi, että on kuullut Zoom beer'eista. Mulle ei ole kyllä vielä tullut yhtään kutsua...

Heidän arki etätöine ja kahden lapsen kanssa nyt karanteenin aikaan on aika helisemistä, etenkin kun molemmat yrittävät tehdä töitä. Hyvästellessäni kiittelin kovasti itseäni tästä muistutuksesta, ihan kiva oli taas mennä omaan pikku koti-toimistoon. 

Illalla, kuten muinakin iltoina, ihmiset taputtavat parvekkeilta. Aika rutiinilla jo menee, mutta ihan kiva pieni hetki. 

Naapurin tyypit örisivät yömyöhään, sieltä kuului jotin synttärilauluakin eilen, toivottavasti tästä ei tule mitään jatkuvaa tapaa! 

Monday, March 23, 2020

Jumissa kotona: Sevilla päivä 9

Päätin ottaa sunnuntain rennosti, onnistuin nukkumaan tosi pitkään ja heräilin hiljalleen sohvalla uutisia lukien. Ensimmäinen hyvä uutinen oli, että Sevillassa oli hieman vähemmän uusia tapauksia kuin edellisenä päivänä (mikä saattaa myös olla mittavirhe!), sitten huomasin jymyn: hallitus suunnittelee poikkeustilan pidennystä vielä kahdella ylimääräisellä viikolla!

Tästä oli jo hieman ilmoiteltu, mutta 2 viikkoa tuntuu kovalta - etenkin kun juuri ehti huoahtamaan, että ensimmäinen viikko jo takana ja tässä ollan puolessa välilissä karanteenia...

Keli on muuttunut kylmemmäksi ja aamupäivän taivaskin oli pilvessä. Kun aurinko pilkahteli näkyviin, kävin huoltamassa puutarhaani kattoterassilla. Kolme tomaattiani kasvavat kiitettävästi, mutta itse kasvi on lerpahtanut ja osa lehdistä roikkuu. Uudet kukatkaan eivät tunnut tuottaneen hedelmää, harmi. Ehkä se saa liikaa vettä, kreikkalainen kollegani ehdotti. Eli nyt tomaatti "laihikselle".

Samainen kollega ehdotti, että pitäisimme lukupiiriä Skypen välityksellä ja juttelisimme lukemastamme kirjasta viinilasit kädessä - minusta tuo oli loistava idea! Heillä oli kirjakin valittuna, nyt pitää vain hankkia se, ja tietyti lukea. Tällä hetkellä yöpöydälläni on vielä jo yli kaksivuotinen projekti, Don Quijote. Luen sitä suomeksi ja tämä on uusi käännös, joka on kyllä aivan loistava (by Jyrki Lappi-Seppälä). Olen sivulla 900, enää noin 1020 jäljellä. Ehkäpä näin koronanaikaan tuokin eeppos pääsee takaisin kirjahyllyyn..

Päivän kohokohta oli Skype-puhelu Suomeen sisaruksien kanssa :) Ehkä alin hetki oli espanjalaisen verokaavake Modelo 720 täyttäminen ja lähettäminen. Long story short, aina se vaan niin tökkiii....!