Jumissa kotona: Sevilla päivä 17

Päivän uutinen oli, että Fernando Simónilla oli todettu koronavirus.

Fernando oli tullut tutuksi kaikille TV-uutisten katsojille heti virusjahdin alkuvaiheilta, hän päivittäin käy väsymättömästi läpi tartuntojen määriä ja selittää "kurvasta" eli siitä käyrästä ja sen madaltamisesta. Fernando johtaa paikallista the Coordination Centre for Health Alerts and Emergencies.

Tänään hän näkyi jo uutisissa, malttoi olla vaan päivän poissa. Tällä kertaa etätyöntekijänä kotoa käsin, kuten me kaikki muutkin. Hän voi kuulema OK ja oli ehtinyt analysoida uusimmat luvutkin sieltä sängynpohjalta. Hänen mielestään niissä luvuissa näkyy jo, että käyrään on tulossa kolaus ja että nämä kotiarestit tuottavat tulosta!

Niin, siitä käyrän madalta-misesta puheenollen, englanniksihan puhutaan "flattening the curve", tähän pitää laittaa tämä mainio "cattening the curve" :)


 

Jumissa kotona: Sevilla päivä 13-15

Nyt voi ihan jo suosiolla sanoa, että tästä hommasta on lähtenyt uutuden viehätys. Siis viittaan ihan kaikkeen; kotiarestiin, blogin kirjoittamiseen, illallisen syöntiin, uutisten katseluun, jopa jokailtaisen taputushetkeen naapurien kasnssa...

Joku yritti perjantaina tsempata, että nyt ollaan jo puolessa välissä, mutta joo - voi olla, tai voi olla olemattakin - sea lo que sea. Mistä tulikin mieleen, että tuo espanjankielen outous subjunktiivi, jonka Wikipedia selittää olevan "verbin tapaluokka, jolla ilmaistaan epävarmuutta, toivetta tai muuta sellaista", on vähän kuin savolaiset puhuisi. Jotkut jopa väittää, että suomenkielessä ei ole vastinetta, mutta suattaapi ollakin, että eivätpä tunne savolaisia, tuumaan minä ...

Joka tapauksessa, päivät tuntuu olevan vähän kuin mun pianonsoitto, jonka siis aloitin uudestaan tämän karanteenin alussa (well, tarkasti sanottuna aloitin yhden kappaleen opettelun). Nyt kun osaan lukea nuotit jotenkuten, niin silti sitä oikeaa poljentoa ei vaan löydy! Tosi epämotivoivaa, aivan kuten tämä kotiarestissa olo...

Jumissa kotona: Sevilla päivä 16

Tänään alkoi kesäaika. Sen kunniaksi kävelin Quadalqivir-joenvartta viemään roskat vähän kauempana olevaan roskikseen. Appelsiinipuiden kukinta on jo lopullaan. Kun kävelin pitkän puurivin alla kierrätysroskikselle, enää vaan välillä ilmassa leijaili niiden imelä tuoksu. Jostakin tuulahti välillä myös suitsukkeen tuoksu, niitä poltetaan usein pääsiäisen aikaan. Tuo tuoksuyhdistelmä, appelsiinipuun kukka ja suitsuke, on ehkä parhaillaan Sevillassa - jos niitä muualta löytyykään!

Joen toisella rannalla on hieno replika laivasta nimeltä Nao Victoria, jolla Magalhães purjehti ensimmäisen kerran maapallon ympäri (tai no, hänhän ei itse päässyt perille...). Nyt on viisisataavuotispäivät siitä, kun venekunta lähti Sevillasta purjehdukselle.

Se laiva on yllättävän pieni, alle 12 metriä. Tuntuu ihan hullulta, että sellaisella pienellä paatilla on seilattu valtameriä. Pari vuotta sitten kävin tutustumassa toiseen replikaan tuosta samasta Nao Vitoriasta, jolla oli oikeasti purjehdittu maailman ympäri. Mikä on ihan käsittämätöntä, on se, että miehistö nukkui avoimella kannella, koska ruuma oli lukittu ja siellä pidettiin ruoka ja kauppatavarat (ylläolevan wikipedia artikkelin mukaan "Laivoissa oli lastina 20 000 kelloa sekä runsaasti samettia ja elohopeaa sekä kaupankäyntiä varten peilejä ja messinkiesineitä").

Ensimmäistä maailmanympärysmatkaa tehtiin välillä 20.9.1519 ja 6.9.1522. Juuri tuo Nao Victoria on ainoa laiva, joka palasi takaisin Sevillaan. El Pais'issa on juttua tuosta replikasta ja sen valmistuksesta Huelvassa. Siinä myös mainitaan, että laiva tuotiin paikalle hinaamalla (kuva), ja mastot sekä purjeet laitettiin paikalle vasta Sevillassa. Ihmettelinkin aiemmin, että miten ne olisivat saaneet sen mahtumaan sillan alta, joka on vain 6 mentriä korkea.... no, nyt selvisi sekin! Tarkoitus on, että laiva jää siihen Torre del Oro:n eteen pysyvästi ja siitä tulisi museo.

Jumissa kotona: Sevilla päivä 12

Mitähän sitten, kun tämä pandemia loppuu? En ollut kauheasti miettinyt asiaa, mutta muutamat ihmiset joiden kanssa juttelen ottavat sen esille. Esim. että usein poikkeustilan jälkeen erikoisjärjestelyt, kuten esim. oikeuksien rajoittaminen, saattaa jäädä päälle. Vaikka pidänkin sci-fistä ja tietty dystopia kiehoo (pitääkö jo aloittaa oikeuksiemme puolustaminen ja uuden maailmankuvan rakentaminen?), itse en välttämättä ajattele tätä pelkästään huonona asiana, ehkä myös voimme huomata puolia, jotka todella toimii.

Esim. etätyö, joidenkin tilanteeseen se sopii, ei tarvitse istua ruuhkassa, ajaa kilometritolkulla toimistoon, jossa ei ole työrauhaa. Toisille se ei sovi ollenkaan, etenkin pienten lasten perheille tämä tultuu olevan katastrofi. Myös niille, joilla ei ole välttämättä tarvittavia vehkeitä tehdä etätöitä tai sitten ei tarvittavia taitoja, esim. niita kuuluisia digitaalisia taitoja.

Tästä on nyt puhuttu aika paljon, ja hyvä niin, esim. kuinka sosiaali-ekonominen perhetausta vaikuttaa työssäkäyvien mahdollisuuteen tehdä etätöitä ja toisaalta sitten heidän lapien mahdollisuuteen käydä esim. koulua etänä: onko laajakaistaa? Mitä jos nettiin pääsee vaan äidin kännykällä, kuinkas siinä teet läskyjä? Tai jos vanhemmat eivät voi neuvoa, että kuinka sinne verkkoon pääsee ja kuinka virittää network oikein?

Niinpä, no tässä riittää pohtimista nyt kolaran aikaan ja sen jälkeenkin....

Jumissa kotona: Sevilla päivä 11

Yritän listata positiivisia asioita kotonaolemisessa. Vaikka että nyt on aikaa käyttää kaikkia kaapinperällä olleita kasvonhoitotuotteita, koska aamulla tai illalla ei ole niin kauhea hoppu töihin. Päätin myös yrittää erilaisia teitä, joita on kertynyt kaapiin vuosien saatossa, nyt kun oma aamuinen lempiteeni loppui.

Tätä en ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta ajattelin, että nyt voisi käyttää niitä vaatteita, jotka roikkuvat koskemattomana kaapissa vuodesta toiseen. Miksi niitä ei yleensä pistä päälle on tietysti elämän suuri mysteeri, mutta nyt ainakin voisi kokeilla ja sitten jos ei viihdy vaatteessa, niin sen voi vaihtaa toiseen, koska ei ole lähtenyt asunnosta pois.

FB on täynnä kuvia leivonnaisista, joita ihmiset jakavat (siis virtuaalisesti). Mietin myös mahdollisuutta käyttää kaapin antimia leivontaan, esim. suklaapavunmuruset odottavat chocolate chips cookien leipojaa. Viimeksi kun tein niitä noin vuosi sitten, niistä tuli niin täydellisen hyviä, että en ole uskaltanut leipoa uudelleen jonkun kauhean cookie-monster kohtauksen estämiseksi.

Ajattelin jakaa tähän kuvan niistä täydellisistä chocolate chips cookieista vuosi sitten, koska muistan juuri sen nähneeni, kun järjestin valovuviani iPadiltä. Mutta, mutta, onkohan nyt käynyt niin, että se onkin hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen?

Löytyihän se kuva, piti oikein roskiksesta kaivaaa!!

Jumissa kotona: Sevilla päivä 10

Kummallista, nyt kun mietin mitä kirjoittaisi, niin ei tule mitään mieleen päivästä. Maanantai. Mitäänsanomaton maanantai.

Kauppareissulla kävin italialaisen työkaverin ovalla moikkaamassa, hän ehdotti että pitäisimme jonain iltana Skype aperitiivit. He pitävät seillaisia perheen kanssa Italiassa, etenkin nyt kun kukaan ei voi matksutaa kylään. Matt sanoi, että on kuullut Zoom beer'eista. Mulle ei ole kyllä vielä tullut yhtään kutsua...

Heidän arki etätöine ja kahden lapsen kanssa nyt karanteenin aikaan on aika helisemistä, etenkin kun molemmat yrittävät tehdä töitä. Hyvästellessäni kiittelin kovasti itseäni tästä muistutuksesta, ihan kiva oli taas mennä omaan pikku koti-toimistoon. 

Illalla, kuten muinakin iltoina, ihmiset taputtavat parvekkeilta. Aika rutiinilla jo menee, mutta ihan kiva pieni hetki. 

Naapurin tyypit örisivät yömyöhään, sieltä kuului jotin synttärilauluakin eilen, toivottavasti tästä ei tule mitään jatkuvaa tapaa! 

Jumissa kotona: Sevilla päivä 9

Päätin ottaa sunnuntain rennosti, onnistuin nukkumaan tosi pitkään ja heräilin hiljalleen sohvalla uutisia lukien. Ensimmäinen hyvä uutinen oli, että Sevillassa oli hieman vähemmän uusia tapauksia kuin edellisenä päivänä (mikä saattaa myös olla mittavirhe!), sitten huomasin jymyn: hallitus suunnittelee poikkeustilan pidennystä vielä kahdella ylimääräisellä viikolla!

Tästä oli jo hieman ilmoiteltu, mutta 2 viikkoa tuntuu kovalta - etenkin kun juuri ehti huoahtamaan, että ensimmäinen viikko jo takana ja tässä ollan puolessa välilissä karanteenia...

Keli on muuttunut kylmemmäksi ja aamupäivän taivaskin oli pilvessä. Kun aurinko pilkahteli näkyviin, kävin huoltamassa puutarhaani kattoterassilla. Kolme tomaattiani kasvavat kiitettävästi, mutta itse kasvi on lerpahtanut ja osa lehdistä roikkuu. Uudet kukatkaan eivät tunnut tuottaneen hedelmää, harmi. Ehkä se saa liikaa vettä, kreikkalainen kollegani ehdotti. Eli nyt tomaatti "laihikselle".

Samainen kollega ehdotti, että pitäisimme lukupiiriä Skypen välityksellä ja juttelisimme lukemastamme kirjasta viinilasit kädessä - minusta tuo oli loistava idea! Heillä oli kirjakin valittuna, nyt pitää vain hankkia se, ja tietyti lukea. Tällä hetkellä yöpöydälläni on vielä jo yli kaksivuotinen projekti, Don Quijote. Luen sitä suomeksi ja tämä on uusi käännös, joka on kyllä aivan loistava (by Jyrki Lappi-Seppälä). Olen sivulla 900, enää noin 1020 jäljellä. Ehkäpä näin koronanaikaan tuokin eeppos pääsee takaisin kirjahyllyyn..

Päivän kohokohta oli Skype-puhelu Suomeen sisaruksien kanssa :) Ehkä alin hetki oli espanjalaisen verokaavake Modelo 720 täyttäminen ja lähettäminen. Long story short, aina se vaan niin tökkiii....!

Jumissa kotona: Sevilla päivä 8

Ensimmäisen maailman ongelmat huipussaan - tänään oli siivouspäivä. Täytyy sanoa, että mitä arvostan ulkomailla asuessani viimeiset 20 vuotta (ja nyttemmin ylikin!) on se, että siivousapua löytyy ja sitä käytetään. Mutta tällä viikolla se ei ollut saatavilla. Ryhdyin siis hommaan itse. Pienen aamuisen joogasession jälkeen nivelet olivatkin oikein taipuisat hinkkaamaan vessanpöntön taustaa.

En sentään ottanut moppia käyttöön, sitä täällä käytetään paljon, tärkein siivous väline. Espanjalaiset ovat ylpeitä siitä, että he kehittivät varrellisen mopin, että enää ei tarvitse kyykkiä (tämän opin espanjan tunnilla, sama pätee Chupa Chups tikkariin,  siinäkin tuo varsi oli se innovaatio!).

Usko mopin puhdistavaan voimaan on ylimaallinen täällä. Imuria ei tyylliin tarvita. No, tämä on siis täysin maallikon näkemys, en todellakaan ole alan ammattilainen, mutta ensimmäiseen 4 vuoteen siivoojaani ei haitannut ollenkaan, että meillä ei ollut pölyimuria. Omat tietoni mopin epähygieeniasta, siis asia jota tänään siivotessani mietin, on naapurin tädiltä kun olin about 6-7 vuotta vanha. Jostain syystä puhuimme siivouksesta ja hän selitti meille (naapurin tyttö oli paras kaverini), että mopatessa vaan siirtää samoja likoja paikasta toiseen, koska vaikka sitä huiluttaa saavissa, niin se vesi on jo likaista, joten koko luuttuamisella on vähän järkeä.

No, tätä sitten mietin kun joskus näkee siivoajan, joka putsaa talon edustan katua mopilla (se kuuluu katutason asunnon puhtaanapitoon). Eikä siinä vielä kaikki, sitten pesuvedet heitetään katuviemäriin. Kun pesuaineena käytetään usein lejíaa, joka on joku kloriittipohjainen aine, joka haisee, siitä katuviemäristä se sitten valuu pikkuhiljaa kaupungin keskellä virtaavaan jokeen, Guadalqiviriin. Tulee oikein hyvät vanhat ajat mieleen kun Suomessakin vielä oli OK Mäntysuovalla pestä mattoja mökkilaiturilla...

Matt kävi tänään lenkillä; ohessa sateliittikuva - 20 min kattoterassilla jättää oudon jälken trackeriin :)