Sunday, May 20, 2018

New Year's resolution 5: the prison where Cervantes served his time

I finally got around to start reading the massive book of Don Quijote de la Mancha, not in Spanish though. I had already heard that Cervantes has some connection with Seville, but now that I started reading his main piece of art, it also felt natural to check about his time in my hood.

Here is an image of how the prison looked back in the day.
It turns out that he spent about a year in prison here betwen 1597-1598! At the time, the prison, called La Cárcel Real de Sevilla, was situated right in the centre of the city (by the city hall at the end of La Calle Sierpes).

A bit ironically, they have erected his statue there to commomorate him, or his prison spell here...I've passed it by about a million time but never really paid attention to it.

So, what was he doing in the prison? It appears that he was working as a tax collector in Andalucia but got his books cooked up a bit. So he had to pay his debt to the Crown, which meant that he had to collect more money. So he did, but unfortunately to him, the bank where he deposited the money got bankrupted and he lost it all. That ment that he had to serve his time in prison.

Apparently, while there, he was helping his fellow illiterate prisoners by writing letters on their behalf! Also around this time, he started thinking about Don Quijotte as a character.

This travel site talks about Cervantes' Seville in English. There are a few things in town, like this walking tour with tiles around the city (see below). This page has more about him and Seville (in Spanish). 

Miguel de Cervantes Saavedra (Alcalá de Henares, 29 de septiembre de 1547 - † Madrid, 22 de abril de 1616), llamado el «príncipe de los ingenios», escritor.

Sunday, March 25, 2018

New Year's resolution 3: The Palace of the Countess of Lebrija

This town-palace is special for the personal collection of art and antiques that its owner, Regla Manjón Mergelina, who was also known as the countess of Lebrija, collected and installed in it.

She bought the place in 1901, when she was in her 50s and after her husband had already died, and started making it her personal legacy based on her interest in, and access to, art and antiquities, most of which had a connection to Andalusia.

It took her 13 years of works to re-model and refit the place so that it could host her amazing collection. She died in it in her mid-80s. The house was passed on, and lived-in, within the family and eventually in 1999, it was made into a museum.

It's absolutely worth the visit not only for its content (like the beautiful Roman mosaic in the patio that is excavated from Italica), but also to ponder about the special taste and personality of the countess!

Don't only go for the ground floor where most of the mosaics and tile work is hosted (summer residence), but make sure to include the guided visit at the second floor (winter residence). That's where her personal taste comes through more profoundly, she mixes everything with everything. This text has good hints about the place and this one has a good description.

Well, the creation of such private collection of arts and especially antiquities in not without a controversy either; wouldn't those Roman mosaics be best placed where they first belonged to? During the visit, there is hardly any material available to understand the dynamics of what went on back then (e.g. only in 1911 a law related to national partimony started stipulating such things), but this newspaper article (in Spanish) gives good insight to it (watch out for the long sentencces, though!).  Here is a good posting in English. This blog post is also good, and it has very detailed pictures of the ground floor, too!

Sunday, February 25, 2018

New Year's Resolution 2: el Hospital de la Caridad

"Thus passes the glory of the world" - is a phrase that well describes the work of art displayed in the Hospital de la Caridad, one of the most famous barroca churches in Seville (see a good resolution picture on wikipedia). It is one of the two paintings displayed right at the entrance to the church to remind people about the passing glory of life and earthy belongings.

This is a pretty grim painting, very dark and macabre. One has to take time to look at it and decrypt its symbolism, this blog post has an excellent dive into it. Check the scale for details:
"the two trays of the balance are labeled in Spanish: Nimas & Nimenos, or Neither More Nor Less. Nimas, at left, weighs animals that represent the deadly sins: a peacock for vanity, a dog for anger, a goat for avarice/greed, a monkey for lust, a hog for gluttony, a sloth for laziness (or sloth, ha, ha, ha), and a bat perched on a human heart for envy. “Nothing more [than these] is needed for damnation.”
The other piece is pretty grim too, called "In the Blink of an Eye" (In Ictu Oculi) where a skeleton pinches the flame off of a candle reminding us about the shortness of life and its quick disappearance.This piece is full of symbolism too, like how the skeleton has his foot on the globe!

There is also a "urban legend" related to the founder of the hospital and the church, Miguel Mañara, allegedly being the origin of the legend of Don Juan, which probably wasn't the case, but makes an interesting anecdote!

What's interesting to know is that at the time of Miguel Manara, Seville was going through a big decline. Apparently, at the time, it was "fashionable" for nobel men to set up a hospital and tend the poor. There are many such big hospitals around the town, for example, the current parliament and the Fine arts museum building.

This sentnce describes the mood well:
In Seville, the popular riots of 1642, the Black Death of 1649, the drought of 1682 along with the floods of 1683 caused the disappearance of a large amount of population as well as the gradual weakening of its social and economic structure.

Sunday, January 14, 2018

New Year's Resolution 1: knowing my city better

In 2018, I decided to get to know better the city that I live in, especially its culture and history. In Seville, there is so much to see and to know, but as in any city, once you live there, you become less interested in visitng places. While living in Paris, for example, I never visited the Eiffel tower (granted, I had visited it when 8 years old).

The first target in January 2018 was the famous Church of Saint Luis (en), or La Iglesia de San Luis de los Franceses (es), as it is called in Spainish. I already wanted to visit it for a while, as it's been touted to be the epitome of Barroc art in Seville. The visit was guided by this group.

Thursday, March 23, 2017

Free schools in Sweden

I visited Sweden already some years back and was intrigued by their Free schools. The Free school system was instituted in 1992 and already for sometime, serves as a model for the charter school reform in the UK. Free schools are publicly funded by school vouchers.

In 2011 (figure reported in March 2011[ii]), some 15% of Swedish children go to free schools (friskola). In general, parents view the opportunity of selecting the school for their children as an important part of their freedom. Parents with children in private school (87 percent) are more satisfied than those with children in public schools (74 percent)[iii].

There is currently a big debate going on around Free schools in Sweden. The most controversy is around some small number of private companies that run tax-funded schools "for profit". For example the biggest enterprise, Academedia, in 2009 had sales of SEK 2.1 billion, compared with 2006, when turnover was 222 million SEK. According to Wikipedia, the Group has in total around 44 000 pre-school children and students, and approximately 20,000 adult learners in their activities (figures from 2012).

The quality of education in Free schools has also been in headlines. Additionally, the debate is on-going whether they also increase equity gap among Swedish society. For example Pasi Shalberg says "In Sweden, everybody now agrees free schools were a mistake. The quality has not improved and equity has disappeared.[iv]"

For profit debate:

  • In 2012, there are 906 companies who offer free schools and kinder gardens. 97% of them are small with one to four schools. On average, they are run on 3% marginal of profit. 54% generate a surplus.
  • A small number of them are run on risk capital which has made big headlines lately. Recently, bankruptcy has been claimed while previously such schools were paying hefty profits to their risk capital funders.
    • See for example John Bauerskola, which now has failed bankrupt, but previously, according to headlines, put about 2.6 million euros of tax payers' money into paying school rent to big banks (e.g. see: John Bauerskolorna, som gick i konkurs i juni 2013, betalade 24 miljoner i räntor på sina lån 2012[v])

Quality debate:

One free school enterprise called Distra Utbildningscenter in the south of Stockholm is risking to face a penalty of 500.000 kronor if the results do not show better quality. The school inspectorate refers to weak leadership, unqualified teachers and lack of competences in special education. The school is small, only about 30 students, the same company also runs an upper secondary school that also received complaints by the school inspectorate.  (translated from:

Website by the major newspaper (Svenska Dagbladet) to help choose a school:


Monday, January 09, 2017

Suomenhevosten historiaa ja vähän sukuhistoriaakin

Vaikka suomenhevosen kantakirja on perustettu vasta vuonna 1907, hevosten systemaattista jalostustoimintaa on harjoitettu iät ja aja, Suomessakin.
Ensimmäinen nimellä tunnettu valokuva suomalaisesta hevosesta
(Jaakko Tt 118, kuva 1882 Moskovassa)

Vanhempieni muuton yhteydessä selailin vanhoja valokuva-albumeita, jotka olivat kulkeutuneet äidilleni erinäisten sukulaisten kuoleman jälkeen, ja rupesin pohtimaan, että minkähänlaisia hevosia se iso-vaari oli oikeasti kasvattanut?

Henkilönä tämä kyseinen Leander Tiihonen (1848-1907) Rautalammilta oli jäänyt minulle hyvin kaukaiseksi. Oma vaarini, siis yksi hänen lapsistaan, kuoli kun olin vielä aika pieni, joten en muista juurikaan mitään juttuja, ainakaan hevosiin liittyviä, joita iso-vaarista olisi kerrottu (paitsi sen, että hän olisi myynyt/lahjoittanut tsaarille hevosen, mutta tällä hetkellä en tiedä asiasta yhtään sen enempää).

Aikani googlattuani löysin kaksi hyvää lähdettä: suomalaisen hevosalan sivuston ja Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot, jossa on aivan valtava määrä vanhoja sanomalehtiä haettavana.

Ensimmäinen tuttavuus - tamma nimeltä Linkki

Ensimmäinen uusi "tuttavani", jonka löysin tuolta Sukuposti-sivulta, on Linkki niminen suomenhevostamma, joka on syntynyt 1887. Sen omistajaksi on merkitty "Tiihonen Leander, Rautalampi, Suomi" - bingo!

Luulen, että tämä Linkki-tamma olisi ehkä ollut yksi iso-vaarin lempihevosista, ainakin vuonna 1915 ilmestyneessä Hevoshoitolehdessä siitä oli kirjoitettu kovin kauniisti:
"Linkillään Leander ajoi kymmenkunta palkintoa, niistä monet ensipalkintoja. Linkki hoidettiin hyvin kuolemaansa asti Lender Tiihosen omistamalla Maukola-nimisellä tilalla ja jätti tamma jälkeensä sievän ryhmän kauniita ja arvokkaita varsoja, joista monet ovat tulleet palkituiksi." (Hevoshoitolehti 10/1915)

En ole päässyt käsiksi ko. Hevoshoitolehteen enkä siis tiedä, miksi tuo juttu on aikanaan kirjoitettu. Leander itsehän kuoli siis paljon aiemmin, 1907, eli olisikohan ollut kyseessä joku muistokirjoitus, tms?

Löysin kyllä sanomalehti arkistoista muutaman viittauksen Linkkiin, mutta en löytänyt mitään ensipalkintoja. Esim.
  • 1893 Keski-Suomi kirjoittaa kilpa-ajoista Rantasalmella: "...neljännen talokas Leander Tiihosen Raulammilta tamma Linkki joka juoksi radan 4 m. 3 s." (07.01.1893 Keski-Suomi no 3 ) 
  • 1894 Aura no 22 kirjoittaa ajoista Jyväskylässä: Neljännen 200 mk. Tiihosen tamma Linkki, 5,38. (Aura 22.02.1894
  • 1896 oli merkintä, että tamma olisi hänen ohjastamanaan tullut kolmanneksi (30.12.1896 Suomalainen no 149).  Eli tuolloin tamma olisi ollut 9 jo vuotias.
Tietojen mukaan Linkki oli hyvän kokoinen suomenhevoseksi, säkä 155 cm. Tuossa Sukuposti sivustolla myös mainitaan, että se olisi "Monen juoksijan kantaemä, nimittäin Riukon, Nopsan ym." (Pohjois-Savon tammakantakirja II).

copyright: Hevoshoitolehti 10/1915
Yksi näistä Linkin jälkeläisistä oli ori nimeltään Ilo, jonka kasvattajaksi mainitaan Tiihonen, eli aika takuuvarmasti Leander, koska emähän oli hänen.

Ilo oli syntynyt vuonna 1899. Merkinnöissä lukee, että Ilo oli myyty 1904 vuotiaana, jolloin se on saanut ensimmäisen  palkintonsa Jyväskylässä 3 vuotiaiden sarjassa. Sukuposti-sivustolla tälle oriille on merkitty paljon jälkeläisiä (55), etenkin Jyväskylän alueella. Ja siitä löytyy kuvakin, ilmeisesti silloisen omistajansa kanssa (A. B. Fagerström).


Toinen mielenkiintoinen juttu, joka liittyy niin suomenhevosten kuin iso-vaarinkin historiaan, on "ruununoriit" eli kruununsiitosorit. Wikipediassa niistä kerrotaan seuraavaa:
Suurilla nälkävuosilla 1866–1868 oli suuri vaikutus Suomen hevoskantaan. Monien kasvattajien oli myytävä parhaat oriinsa Venäjälle henkensä pitimiksi. Suuret määrät hevosia teurastettiin ruoaksi. Arvokkaiden jalostuseläinten korvaamiseksi ja hevoskannan kasvattamiseksi Suomen senaatti määräsi vuonna 1869 pahimmin kärsineet Vaasan, Hämeen ja Kuopion läänit hankkimaan sopivia oriita ja tarjoamaan niitä paikallisten tammanomistajien käyttöön.

Kipakka (s.1883)

Savo-lehdessä 17.01.1889 (nro 7, s. 2) on seuraavanlainen maininta Kuopion tammimarkkinoilta:
"Warsinaisten kilpa-ajojen jälkeen saiwat juosta näkeeksi wielä siitosoriiksi tarjotut. Niiksi ostettiin illemmalla sitten seuraawat neljä seuraawista hinnoista: Leander Tiihosen ,,Kipakka" 1,400 m:kasta, kauppias A. I. Ollikaisen ,,Pelle" 1,400 Mikasta, raatimies I. F. Malmborgein ,,Matti" 950 miksta ja maanmiljelijä I. Lagus'en ,,Pulmu" 1,100 m:ksta."

Kun katsoo tarkemmin tietoja, mitä Sukupostissa on merkitty Kipakasta, siellä näkyy merkintä "ro" ennen rekisterinumeroa. Tuo "ro" juuri tarkoittaa ruununoria. "Tt", jos nyt ihan oikein ymmärrän, tarkoitti työhevossuuntaa jalostuksessa (vaikka nykyään se on pelkkä T). Sivuilla näkyy myös, että omistaja oli Leander Tiihonen juuri tuohon 1889 vuoteen saakka.

Eli tulkintani mukaan, Leander oli kasvattanut Kipakan, jonka hän myi 6 vuotiaana Kuopion tammimarkkinoilla kruunun siitosoriksi ja hevonen sitten sijoitettiin uuteen kotiin. Kiva nähdä, että Kipakasta maksettiin hyvä hinta, ainakin verrattuna muihin, jotka myytiin samoilla markkinoilla.

Löysin Tampereen Sanomista jutun vuotta aiemmin (1888), joka mainitsee kilpa-ajoista Viitasaaren kirkonkylässä, "2:sen p. sai taloll Leander Tiihonen, Rautalampi, 4 m. 16,/2 s.”. Löysin myös maininnan, että tuo palkinto tuli juuri Kipakalla (28.01.1888 Keski-Suomi no 8). Tuossa jälkimmäisessä on myös hauska kuvaus kila-ajosportista:
"Katsojia oli kokoontunut radan ympärille joukottain ja näyttiwät he uteliaisuudella seuraaman jokaisen helvosen juoksua, Kilpa-ajosportti onkin saawuttanut paljon harrastajia Keski-Suomen miehissä. Tämän talvisissa waltion kilpa-ajoissa taas warmaankin moni heistä nopeakulkusella hewosellaan woittaa kunniaa ja rahaa.”
"Rata oli epätasainen, paikoin wettäkin, ilma riewuinen ja lämmin, joista syistä näin huonot tulokset. Tämä oli ensimmäinen kilpa-ajo meillä sitten wuoden 1881. Rahaa jäi kassaan 90 m. ensi wuodeksi, jolloin toiwokaamme parempaa tulosta.” 

Polle (s.1902)

Toinen kruununsiitosori, joka liittyi iso-vaariin, on Polle, joka sijoitettiin Leander Tiihosen tilalle vuonna 1907. Uutisen ilmestyi Uusi Suometar-nimisessä lehdessä 26.06.1907 ja se kertoo Kuopiossa tapahtuneista Waltion ravikilpailuista seuraavanlaisesti:
Ruunnnoriiksi ostettiin waltion kilpa-ajojen aikana Kuopiossa maanwilj. Pekka Jalkaselta, Rautalammilta, ori "Polle" 1,800 markan hinnalla ja sijoitettiin maanwilj. Leander Tiihoselle, Rautalammilla. 

Pollen tarina liene jatkui, mutta Leander itse kuoli muutamia kuukausia myöhemmin. Siitäkin kirjoitettiin Savon Työmiehessä (09.11.1907), jossa oli juttu, että Rautalammin kihlakunnan lautamies (siis Leander) kuoli sydänhalvaukseen lähes kuudenkymmenen vuoden vanhana. Jutussa mainitaan myös, että hän kuoli pitäessään puhetta tilaisuudessa
Leander Tiihosen puhetta pitäessä sapuikin tuonen kowa koura, joka kaatoi maahan ja vei hengen heti

Muutamia muita hevosia mainittu lehdissä

punainen ori

Keski-Suomi: 21.01.1880: merkintä osallistumisesta kilpa-ajoihin Kuopiossa “talokas Leander Tiihonen Rautalammilta, punainen ori, 5 w., 10 k. (juoksi hywästi, waan ajoi kumoon kilpailussa)”. En löytänyt mitään muita tietoja, mistä hevosen nimi olisi tullut ilmi. Tämä muuten taisi olla ensimmäisiä ilmoituksia kilpa-ajoista, joihin iso-vaari osallistui. Mitä lie tehnyt sitä ennen?

Jutussa myös mainitaan kuinka korkeatasoiset ravit olivat:
Yleensä onnistuimat kilpa-ajot niin hywästi, että niiden wertaa tuskin milloinkaan on täällä nähty. Myöskin oliwat hewoset nyt paljon paremmin hoidetut kuin ennen.


Keski-Suomi 15.06.1897 (no 68) mainitsee: 
I pall. 20 ml. maanwilj. Leander Tiihoselle Rautalammin Maukolasta 133 cm. lort. ,Kilpa"-nimisestä oriwarsasta;

Karjalatar 14.06.1898 no 66: tästä löytyy merkintä hevosnäyttelyyn osallistumisesta ja Kilpa niminen ori  sai maininnan, mutta ei palkintoa, 2 ja 3 vuotiaiden luokasa.


Savo-Karjala15.01.1890 no 5: tuloksia raveista liinaharjaorilla Wäkewä. Toisessa osassa mainitaan, että Leander voitti 10 markkaa ja sai kolmannen sijan.
Kolmannen palkinnon, 10 markkaa, sai Leander Tiihonen ja neljännen, 5 markkaa, Pekka Roininen. Rata oli Englannin peninkulman pituinen, joka kaksi kertaa ajettiin wuorottain. Kaikki juoksijat oliwat ehkä ensikerran radalla, joten tulokset, warsinkin kun se oli huononpuoleiscssa kunnossa, oliwat myös huonot. Ilma myös ei ollut mikään „kilpa-ajoilma, joka näytti hewoisiin nukuttawasti waikuttawan.


Kuopion tammimarkkinat vuodelta 1889

Tuo juttu Kuopion tammimarkkinoista Savo-lehdessä muuten kannattaa lukea kokonaisuudessa allaolevasta linkistä, siinä on kullanarvoisia kuvauksia kuten esim:
  • hevosmiehistä kaupungissa: Pakkasen puremaan kadun lumeen karskahuttelee kawioitaan hänen korkea jalkainen hewosensa, kaula kyömynä, kieli pitkällä ja sieramet huurua suitsuttaen. Ei ole miestä toista sen enemmän toimessaan olewan näköistä kuin hewoismies ajojen aattopäilvänä.
  • siitä minne parhaat hevoset myydäänUsein tapahtuukin, että wenäläiset ostajat jo tammikuussa sieppaawat pois paremmat oriit ja maahan jääpi waan heidän tähteensä. 
  • analyysejä hevosten tasostaMeillä sawolaisilla ei kuitenkaan ole kowin suurta syytä iloita näistä kilpailuista, sillä ori-palkinnoista ei jäänyt yhtään Sawoon eikä Karjalaan. Kaikki ne ynnä ensimäinen tamma-palkinto meniwät Keski-Suomeen, joka jo monena wuotena on wienyt woiton kaikista muista Suomen maakunnista siinä suhteessa. Karjalaiset ja sawolaiset kyllä koettiwat parastaan, mutta 6 minuuttia alemma ei heistä yksikään päässyt. Siitä päättäen ansaitseisi hewoisrodun parantaminen suurempaa huolta näillä paikkakunnilla. Sillä juoksuwoimista on kuitenkin hewosen hywyys taikka huonous parhaiten päätettäwä.” 
  • ja juhlista:  Kun jäältä wihdoinkin oli kellon neljättä käydessä päästy pois, kiiruhtiwat hewoisasiain harrastajat seurahuoneelle, jossa odottiwat pulskat päiwälliset musiikin kanssa. Syödessä tietysti maljoja tyhjennettiin päiwän merkityksen johdosta, Hewosmiehet niitä hewosmiehille pitiwät ja eläköön-huutoja huudettiin niin hewosten kuin miestenkin kunniaksi. Maamme molemmat wiralliset kielet oliwat tilaisuudessa edustettuina. Ruotsikin, jota käytti eräs sawolainen hewosmies puhuessaan waltion asiamiehen assessori O. Stählbergin kunniaksi. Hra Stahlberg wastasi kuitenkin suomeksi, osoittaen siten kohteliaisuutta niille, joidenka kieli paikkakunnalla on enemmistön.
Savo, 17.01.1889, nro 7, s. 2 Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Tuesday, March 15, 2016

"Herding cats" - that's what I remember from Erik Duval's talk . . .

... when I first saw him. According to the date in this news clip, in which I reported about that event, it must have been summer 2002. Afterwards, me and my colleague followed him out for a cigarette - his talk was so different from the others in that event, so we wanted to know more.

Later, in 2005, I signed up for the pre-doctoral programme in his department at KULeuven. Erik Duval had such a magnetic stage personality and strive for his thing. I thought that if I'm going to stick with the field of Technology Enhanced Learning, I'd better be with people who are inspirational - with those who are the "doers and shakers". So I kicked off into a slow uphill scramble with my doctoral studies and we managed to do a few things together.

But the story didn't turn out to be a sweet one. If he was the reason for me to sign up at KULeuven, a few years later, he was also the reason for me to sign out. It was troubling times, for both of us, I assume. When we last talked then, he said something that stuck with me. It was something like "one day, much later, we will talk and you will tell me what went wrong". I was thinking "WTF, I will never talk to you - not ever again". We did talk, and even reconciliated, but we never talked about that. I hope the thing did not stick with him like it did with me.

Now I feel grateful that only some half a year ago, through some professional exchange, I had a chance to let him know that I actually had learned to appreciate that period in my life and that there was a lot that I had learned from him. Sometimes we don't really know it right away, but for me, little things in my academic practices would remind of him (e.g. the rigour to demand user studies and not to accept papers on prototypes only; asking "how do you know you are successful with your study/experiment/?").

It's funny how some people just stick with you - I guess Erik is one of them.

I cannot imagine the loss that his family is feeling now - my thoughts are with them.