Neljännen avoinna olevan katukahvilan kohdalla vasta tärppäsi ja löytyi vapaa päytä. Todella monet paikat olivat vielä kiinni, ja niissä jotka olivat auki, on vain puolet pöydistä ulkona. Käytännössä tämä tarkoittaa 3-4 pöytää.
Sunnuntaina oli viimeinen päivä, kun meidän korttelissa taputettiin illalla hoitohenkilökunnan kiitokseksi ja tueksi.
Tai ainakin näin naapurit sanoivat, itse emme olleet paikalla, koska vihdoin olimme oikein luvan kanssa tapaamassa ystäviä - ja niin, loikoilemassa uima-altaalla.
Parin viikon ajan olemme myös saaneet tilata perustapaksia meidän lähibaarista kotiinkantona. Rupesikin jo hieman kotiruoka kyllästyttämään, tai siis ainakin sen tekeminen ja ainainen kaupassakäynti. En ole varma onko koskaan tullut syötyä kotiruokaa näin monena päivänä peräkkäin?
Meidän lähibaari ei muuten välttämättä edes aukea ihan heti, se kun on niin pieni. Näiden säännöksien mukaan sillä saisi olla vain yksi pöytä ulkona ja siihenkin pitää tarjoilla, eikä baaritiskillä saisi notkua. Siinä saa tarjota bissen poikineen (siis tyyliin 1.5e/tuoppi), että saa kulut katettua ja palkat maksettua!
Työt tehdään vielä etänä, todennäköisesti aivan syksyyn saakka. Eli count-down, tai onko tämä nyt sitten count-up, vaan jatkuu!
Santa Anan baarissa. Kyltissä lukee, että saatavilla etanoita (ainakin kahta eri kokoa) tapaksena ja mukaan |