Suomenhevosten historiaa ja vähän sukuhistoriaakin

Vaikka suomenhevosen kantakirja on perustettu vasta vuonna 1907, hevosten systemaattista jalostustoimintaa on harjoitettu iät ja aja, Suomessakin.

Ensimmäinen nimellä tunnettu valokuva suomalaisesta hevosesta
(Jaakko Tt 118, kuva 1882 Moskovassa)

Vanhempieni muuton yhteydessä selailin vanhoja valokuva-albumeita, jotka olivat kulkeutuneet äidilleni erinäisten sukulaisten kuoleman jälkeen, ja rupesin pohtimaan, että minkähänlaisia hevosia se iso-vaari oli oikeasti kasvattanut?

Henkilönä tämä kyseinen Leander Tiihonen (1848-1907) Rautalammilta oli jäänyt minulle hyvin kaukaiseksi. Oma vaarini, siis yksi hänen lapsistaan, kuoli kun olin vielä aika pieni, joten en muista juurikaan mitään juttuja, ainakaan hevosiin liittyviä, joita iso-vaarista olisi kerrottu (paitsi sen, että hän olisi myynyt/lahjoittanut tsaarille hevosen, mutta tällä hetkellä en tiedä asiasta yhtään sen enempää).

Aikani googlattuani löysin kaksi hyvää lähdettä: Sukuposti.net-nimisen suomalaisen hevosalan sivuston ja Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot, jossa on aivan valtava määrä vanhoja sanomalehtiä haettavana.

Ensimmäinen tuttavuus - tamma nimeltä Linkki

Ensimmäinen uusi "tuttavani", jonka löysin tuolta Sukuposti-sivulta, on Linkki niminen suomenhevostamma, joka on syntynyt 1887. Sen omistajaksi on merkitty "Tiihonen Leander, Rautalampi, Suomi" - bingo!

Luulen, että tämä Linkki-tamma olisi ehkä ollut yksi iso-vaarin lempihevosista, ainakin vuonna 1915 ilmestyneessä Hevoshoitolehdessä siitä oli kirjoitettu kovin kauniisti:

"Linkillään Leander ajoi kymmenkunta palkintoa, niistä monet ensipalkintoja. Linkki hoidettiin hyvin kuolemaansa asti Lender Tiihosen omistamalla Maukola-nimisellä tilalla ja jätti tamma jälkeensä sievän ryhmän kauniita ja arvokkaita varsoja, joista monet ovat tulleet palkituiksi." (Hevoshoitolehti 10/1915)

En ole päässyt käsiksi ko. Hevoshoitolehteen enkä siis tiedä, miksi tuo juttu on aikanaan kirjoitettu. Leander itsehän kuoli siis paljon aiemmin, 1907, eli olisikohan ollut kyseessä joku muistokirjoitus, tms?

Löysin kyllä sanomalehti arkistoista muutaman viittauksen Linkkiin, mutta en löytänyt mitään ensipalkintoja. Esim.

• 1893 Keski-Suomi kirjoittaa kilpa-ajoista Rantasalmella: "...neljännen talokas Leander Tiihosen Raulammilta tamma Linkki joka juoksi radan 4 m. 3 s." (07.01.1893 Keski-Suomi no 3 ) 
• 1894 Aura no 22 kirjoittaa ajoista Jyväskylässä: Neljännen 200 mk. Tiihosen tamma Linkki, 5,38. (Aura 22.02.1894) 
• 1896 oli merkintä, että tamma olisi hänen ohjastamanaan tullut kolmanneksi (30.12.1896 Suomalainen no 149).  Eli tuolloin tamma olisi ollut 9 jo vuotias.

Tietojen mukaan Linkki oli hyvän kokoinen suomenhevoseksi, säkä 155 cm. Tuossa Sukuposti sivustolla myös mainitaan, että se olisi "Monen juoksijan kantaemä, nimittäin Riukon, Nopsan ym." (Pohjois-Savon tammakantakirja II).

copyright: Hevoshoitolehti 10/1915

Yksi näistä Linkin jälkeläisistä oli ori nimeltään Ilo, jonka kasvattajaksi mainitaan Tiihonen, eli aika takuuvarmasti Leander, koska emähän oli hänen.

Ilo oli syntynyt vuonna 1899. Merkinnöissä lukee, että Ilo oli myyty 1904 vuotiaana, jolloin se on saanut ensimmäisen  palkintonsa Jyväskylässä 3 vuotiaiden sarjassa. Sukuposti-sivustolla tälle oriille on merkitty paljon jälkeläisiä (55), etenkin Jyväskylän alueella. Ja siitä löytyy kuvakin, ilmeisesti silloisen omistajansa kanssa (A. B. Fagerström).

Ruununoriit

Toinen mielenkiintoinen juttu, joka liittyy niin suomenhevosten kuin iso-vaarinkin historiaan, on "ruununoriit" eli kruununsiitosorit. Wikipediassa niistä kerrotaan seuraavaa:

Suurilla nälkävuosilla 1866–1868 oli suuri vaikutus Suomen hevoskantaan. Monien kasvattajien oli myytävä parhaat oriinsa Venäjälle henkensä pitimiksi. Suuret määrät hevosia teurastettiin ruoaksi. Arvokkaiden jalostuseläinten korvaamiseksi ja hevoskannan kasvattamiseksi Suomen senaatti määräsi vuonna 1869 pahimmin kärsineet Vaasan, Hämeen ja Kuopion läänit hankkimaan sopivia oriita ja tarjoamaan niitä paikallisten tammanomistajien käyttöön.

Kipakka (s.1883)

Savo-lehdessä 17.01.1889 (nro 7, s. 2) on seuraavanlainen maininta Kuopion tammimarkkinoilta:

"Warsinaisten kilpa-ajojen jälkeen saiwat juosta näkeeksi wielä siitosoriiksi tarjotut. Niiksi ostettiin illemmalla sitten seuraawat neljä seuraawista hinnoista: Leander Tiihosen ,,Kipakka" 1,400 m:kasta, kauppias A. I. Ollikaisen ,,Pelle" 1,400 Mikasta, raatimies I. F. Malmborgein ,,Matti" 950 miksta ja maanmiljelijä I. Lagus'en ,,Pulmu" 1,100 m:ksta."

Kun katsoo tarkemmin tietoja, mitä Sukupostissa on merkitty Kipakasta, siellä näkyy merkintä "ro" ennen rekisterinumeroa. Tuo "ro" juuri tarkoittaa ruununoria. "Tt", jos nyt ihan oikein ymmärrän, tarkoitti työhevossuuntaa jalostuksessa (vaikka nykyään se on pelkkä T). Sivuilla näkyy myös, että omistaja oli Leander Tiihonen juuri tuohon 1889 vuoteen saakka.

Eli tulkintani mukaan, Leander oli kasvattanut Kipakan, jonka hän myi 6 vuotiaana Kuopion tammimarkkinoilla kruunun siitosoriksi ja hevonen sitten sijoitettiin uuteen kotiin. Kiva nähdä, että Kipakasta maksettiin hyvä hinta, ainakin verrattuna muihin, jotka myytiin samoilla markkinoilla.

Löysin Tampereen Sanomista jutun vuotta aiemmin (1888), joka mainitsee kilpa-ajoista Viitasaaren kirkonkylässä, "2:sen p. sai taloll Leander Tiihonen, Rautalampi, 4 m. 16,/2 s.”. Löysin myös maininnan, että tuo palkinto tuli juuri Kipakalla (28.01.1888 Keski-Suomi no 8). Tuossa jälkimmäisessä on myös hauska kuvaus kila-ajosportista:

"Katsojia oli kokoontunut radan ympärille joukottain ja näyttiwät he uteliaisuudella seuraaman jokaisen helvosen juoksua, Kilpa-ajosportti onkin saawuttanut paljon harrastajia Keski-Suomen miehissä. Tämän talvisissa waltion kilpa-ajoissa taas warmaankin moni heistä nopeakulkusella hewosellaan woittaa kunniaa ja rahaa.”

"Rata oli epätasainen, paikoin wettäkin, ilma riewuinen ja lämmin, joista syistä näin huonot tulokset. Tämä oli ensimmäinen kilpa-ajo meillä sitten wuoden 1881. Rahaa jäi kassaan 90 m. ensi wuodeksi, jolloin toiwokaamme parempaa tulosta.” 

Polle (s.1902)

Toinen kruununsiitosori, joka liittyi iso-vaariin, on Polle, joka sijoitettiin Leander Tiihosen tilalle vuonna 1907. Uutisen ilmestyi Uusi Suometar-nimisessä lehdessä 26.06.1907 ja se kertoo Kuopiossa tapahtuneista Waltion ravikilpailuista seuraavanlaisesti:

Ruunnnoriiksi ostettiin waltion kilpa-ajojen aikana Kuopiossa maanwilj. Pekka Jalkaselta, Rautalammilta, ori "Polle" 1,800 markan hinnalla ja sijoitettiin maanwilj. Leander Tiihoselle, Rautalammilla. 

Pollen tarina liene jatkui, mutta Leander itse kuoli muutamia kuukausia myöhemmin. Siitäkin kirjoitettiin Savon Työmiehessä (09.11.1907), jossa oli juttu, että Rautalammin kihlakunnan lautamies (siis Leander) kuoli sydänhalvaukseen lähes kuudenkymmenen vuoden vanhana. Jutussa mainitaan myös, että hän kuoli pitäessään puhetta tilaisuudessa

Leander Tiihosen puhetta pitäessä sapuikin tuonen kowa koura, joka kaatoi maahan ja vei hengen heti

Muutamia muita hevosia mainittu lehdissä

punainen ori

Keski-Suomi: 21.01.1880: merkintä osallistumisesta kilpa-ajoihin Kuopiossa “talokas Leander Tiihonen Rautalammilta, punainen ori, 5 w., 10 k. (juoksi hywästi, waan ajoi kumoon kilpailussa)”. En löytänyt mitään muita tietoja, mistä hevosen nimi olisi tullut ilmi. Tämä muuten taisi olla ensimmäisiä ilmoituksia kilpa-ajoista, joihin iso-vaari osallistui. Mitä lie tehnyt sitä ennen?

Jutussa myös mainitaan kuinka korkeatasoiset ravit olivat:

Yleensä onnistuimat kilpa-ajot niin hywästi, että niiden wertaa tuskin milloinkaan on täällä nähty. Myöskin oliwat hewoset nyt paljon paremmin hoidetut kuin ennen.

Kilpa

Keski-Suomi 15.06.1897 (no 68) mainitsee: 

I pall. 20 ml. maanwilj. Leander Tiihoselle Rautalammin Maukolasta 133 cm. lort. ,Kilpa"-nimisestä oriwarsasta;

Karjalatar 14.06.1898 no 66: tästä löytyy merkintä hevosnäyttelyyn osallistumisesta ja Kilpa niminen ori  sai maininnan, mutta ei palkintoa, 2 ja 3 vuotiaiden luokasa.

Wäkewä

Savo-Karjala15.01.1890 no 5: tuloksia raveista liinaharjaorilla Wäkewä. Toisessa osassa mainitaan, että Leander voitti 10 markkaa ja sai kolmannen sijan.

Kolmannen palkinnon, 10 markkaa, sai Leander Tiihonen ja neljännen, 5 markkaa, Pekka Roininen. Rata oli Englannin peninkulman pituinen, joka kaksi kertaa ajettiin wuorottain. Kaikki juoksijat oliwat ehkä ensikerran radalla, joten tulokset, warsinkin kun se oli huononpuoleiscssa kunnossa, oliwat myös huonot. Ilma myös ei ollut mikään „kilpa-ajoilma, joka näytti hewoisiin nukuttawasti waikuttawan.

 

Kuopion tammimarkkinat vuodelta 1889

Tuo juttu Kuopion tammimarkkinoista Savo-lehdessä muuten kannattaa lukea kokonaisuudessa allaolevasta linkistä, siinä on kullanarvoisia kuvauksia kuten esim:

• hevosmiehistä kaupungissa: Pakkasen puremaan kadun lumeen karskahuttelee kawioitaan hänen korkea jalkainen hewosensa, kaula kyömynä, kieli pitkällä ja sieramet huurua suitsuttaen. Ei ole miestä toista sen enemmän toimessaan olewan näköistä kuin hewoismies ajojen aattopäilvänä.
• siitä minne parhaat hevoset myydään: Usein tapahtuukin, että wenäläiset ostajat jo tammikuussa sieppaawat pois paremmat oriit ja maahan jääpi waan heidän tähteensä. 
• analyysejä hevosten tasosta: Meillä sawolaisilla ei kuitenkaan ole kowin suurta syytä iloita näistä kilpailuista, sillä ori-palkinnoista ei jäänyt yhtään Sawoon eikä Karjalaan. Kaikki ne ynnä ensimäinen tamma-palkinto meniwät Keski-Suomeen, joka jo monena wuotena on wienyt woiton kaikista muista Suomen maakunnista siinä suhteessa. Karjalaiset ja sawolaiset kyllä koettiwat parastaan, mutta 6 minuuttia alemma ei heistä yksikään päässyt. Siitä päättäen ansaitseisi hewoisrodun parantaminen suurempaa huolta näillä paikkakunnilla. Sillä juoksuwoimista on kuitenkin hewosen hywyys taikka huonous parhaiten päätettäwä.” 
• ja juhlista:  Kun jäältä wihdoinkin oli kellon neljättä käydessä päästy pois, kiiruhtiwat hewoisasiain harrastajat seurahuoneelle, jossa odottiwat pulskat päiwälliset musiikin kanssa. Syödessä tietysti maljoja tyhjennettiin päiwän merkityksen johdosta, Hewosmiehet niitä hewosmiehille pitiwät ja eläköön-huutoja huudettiin niin hewosten kuin miestenkin kunniaksi. Maamme molemmat wiralliset kielet oliwat tilaisuudessa edustettuina. Ruotsikin, jota käytti eräs sawolainen hewosmies puhuessaan waltion asiamiehen assessori O. Stählbergin kunniaksi. Hra Stahlberg wastasi kuitenkin suomeksi, osoittaen siten kohteliaisuutta niille, joidenka kieli paikkakunnalla on enemmistön.

Savo, 17.01.1889, nro 7, s. 2 http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/449346?page=2 Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot