Sen kunniaksi, että nyt kun on kokonainen kuukasi tullut kökötettyä mökissä, niin jatkossa kirjoitan vain joka toinen päivä tätä päiväkirjaa. Hieman kokemuskenttä supistuu ja pienessä maailmassani ei tunnut tapahtuvan paljonkaan kirjaamisen arvoista. Ympäristönkin observointi tuntuu hieman puisevalta.
Ei sillä, että mitään pessimismiä olisi ilmassa, mutta olen miettinyt esimerkiksi niitä hengityssuojaimia. Pahimmalta tässä tuntuu koko ajatus, että pahaisiin paperiläpysköihin, tai siis niiden puutteeseenko, tämä koko maailma, ja meidän hienot informaatio ja knowledge yhteiskunnat (nuo pitää lukea siis hieman irooniseen tyyliin) sitten sortuu?
Tyyliin skenaario pikakelauksella 50 vuotta eteenpäin: Juu, kyllä vuonna 2020 ihmiskunta oli saanut vietyä ihmisen kuuhun, autotkin osasi jo ajaa itsenäisesti ja pitsat kuljetettiin kotiin tronella, mutta niin, se sivilisaatio sortui siihen, että he eivät pystyneet tuottamaan tarpeeksi paperihärpäkkeitä terveysalan ammattilaisille saatika sitten kansalaisille, jotta he olisivat suojanneet itsensä virukselta, jota heidän kehot olivat täysin kykenemättömiä vastustamaan.
Tässä kun olen itse suuri Pello Peloton (katso edellinen poustaus kuntopyörästäni), niin mietin vaan, että pitääkö minun myös ryhtyä miettimään, miten esim. joku pahainen paperialan tehdas Suomessa (jotka lamauttavat työntekijöitä jatkuvasti kuten luin uutisista), voisi hieman "viritellen" (katso myös thereIfixedit) rueta valmistamaan niitä suojia?
Onhan se jo toinen heikko lenkki näissä meidän pitkälle viritetyissä yhteiskunnissa, jos tehtaiden tuotantolinjojen muuttaminen on niin suuri prosessi, että sitä odotellessa koko yhteiskunta romahtaa kivikautiseen tilaan...
Noh, tätä miettiessäni odottelen, että Masan tekemä - huom! omasta juuresta leipoma leipä - paistuu uunissa ja pikkuhiljaa levittää ihanan herkullista tuoksua koko huusholliin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment