Jumissa kotona: Sevilla päivä 1

Eilen oli ensimmäinen "aislamiento" päivä ja tuntuu, että perjantain (siis 13.pvä maaliskuuta 2020) ja nyt sunnuntain mittaan tieto ihmisten liikkumisen rajoituksista muuttuu hetki hetkeltä. Juuri vasta tajusin, että poikkeustilan lisäksi Espanjaan on myös nyt julistettu yleinen ulkonaliikkumiskielto, joka virallisesti alkaa maanataiaamusta eteenpäin, vaikka onkin jo jotenkin voimassa jo nyt.

Asia eteni loppujen lopuksi nopeasti: tiistaina töissä tiedotettiin, että todennäköisesti koronavirus tulee vaikuttamaan toimistojen aukioloon. Kehotettiin iltaisin viemään läppärit kotiin, tyyliin: tiedä vaikka. Sitten keskiviikkona tuli tieto, että kaikki ylimääräiset aktiviteetit kuten meidän joogaklubi on peruttu (siis first things first). Torstaiaamuna oli jo huhu, että ensi viikosta ollaan jo varmaan kiinni, ja ihmiset rupesi testaamaan etätyö mahdollisuuksia. Iltapäivästä tulikin jo selväksi, että maanatainsta 16.3. eteenpäin olemme etätöissä.

Samanaikaisesti eri puolilla Espanjassa oli jo suljettu kouluja 2 viikoksi ja Andalusiaan tieto tuli myös torstaina. Silloin ajattelin vielä, että eihän se mitään, tehdään töitä kotoa käsin ja kyllähän sitä pääsee ulos pyöräilemään ja vaikka puistoon joogaamaan. Ajatuksena oli myös kivat ratsastusretket metsässä, vaeltelu Sierra Nortella ja ehkä kävelyä Atlantinrannalla (siis normaalia etätyötä :)).

No, ensin pe-illasta tuli ilmoitus, että poikkeustila (state of alarm) alkaa epävirallisesti heti. Puistotkin ovat siis kiinni, ja sitten vielä tämä ulkonaliikkumiskielto, jonka siis vasta tajusin hetki sitten. Käytännössä se tarkoittaa, että ruokakauppaan pääsee sekä esim. lehtikiskalle ja tupakkiostoksille (huom! oikein erikseen mainittu että OK). Koiraakin saisi kävelyttää yksikseen, jos sellainen olisi. Hieman nyt rupeaa mietityttämään, että mitenkähän nämä kaksi viikkoa tulee menemään....

Perjantai-iltana siis raahasin duunista kotiin ylimääräisen näyttöpäätteen ja otin myös viherkasvit mukaan. Monet epäili, että vasta pääsiäisen jälkeen palaisimme duuniin. Lauantaina päivällä ihan hyvällä mielellä sisustin vierashuoneesta toimistotilan, joka näyttää ja tuntuu ihan kivalta (kuva).

Brunssille kävin hakemassa leipäkaupasta leipää, joka on siis auki. Illalla söimme kalaa, jonka olin savustanut parvekkeella. Illallisella löimme vetoa Ramon Bilbaon viinipullosta, josko kumpikaan meistä saa koronaa ennen kesäkuun loppua (veikkaan, että jompikumpi sairastaa sen enne tuota, Masa ei). Naureskelimme myös, että pitäisi ostaa Netflixin osakkeita, varmaan arvo nousee, jne. Eli siis aika normi lauantai, vaikka kadut olikin illalla todella hiljaiset ja naapuri baariinkin oli laitettu lappu luukulle.

Tasan kello kymmeneltä illalla kadulta kuului taputusta. Parvekkeen ovelta näkyi, että kaikki olivat avoimissa ikkunoissa ja partsoilla taputtamassa (ja kuvaamassa kännyllä, tietty). Naapurin tytöt sanoivat, että se on solidaarisuuden osoitus niille, jotka ovat sairaaloissa töissä! Kaunis ele, tänään siitä oli paikallisessa lehdessäkin.